Parhaat ja pelottavimmat idea syntyy ehdottomasti silloin, kun olet maannut useamman päivän kotona niiskuttavan nenän ja tylsyyden kanssa. Se saattaa johtaa unettomiin öihin, koska päätät, että kello kaksi on ihan okei googlettaa jotain mieltä vaivaavaa asiaa tai sitten epäillyttävään toimintaan itsensä viihdyttämiseksi.

Luettelen tämän postauksen tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Sain meinaan eilen mahtavan idean ikuistaa omat arkiset meikkausrutiinini. Ai miksi? En minä tiedä. Ai flunssaisella naamalla? No joo.

Siispä syntyi tämä ultimaattista nerokkuutta hipova kuvasarja, jossa meikäläinen räkänokkineen sutii itsestään ihmisen näköisen ennen ulko-ovesta poistumista. Rutiini on tosiaan joka aamuinen ja mulla kuluu siihen noin kymmenisen minuuttia. Juuri siis sen verran kuin aamulla tohtii käyttää oman naamansa toljottamiseen. Loput neljästäkymmenestäviidestä minuutistani käytän lähinnä kahvikupin tuijottamiseen, joka on paljon paljon tähdellisempää.

Joku kaunis kyseli multa hetki(puoli vuotta) sitten, että mitä oikein teen kulmakarvoilleni, kun näyttivät kuulemma makeilta. Salaisuuteni onkin, että en oikein mitään. Nypin silloin tällöin jotain hajakarvoja, mutta en kovinkaan usein. Silloin vasta jos jokin ärsyttää erityisesti. Muutoin luotan vahvasti siihen, että nää silmien päällä keikkuvat puikot on just hyvän malliset mun kasvoihini sellaisina kuin ovat siihen kasvaneetkin.

Vaaleat ne tosin ovat, joten värjäilen niitä säännöllisen epäsäännöllisesti, eli silloin kuin muistan. Värjääminen lähinnä helpottaa meikkausta niin, ettei arkisena puhtina tarvitse oikeastaan kuin hieman vahvistaa kulmakarvojen alareunaa sekä tuota kulman kaartumis-kohtaa. Kynän jälkeen sudin ne vahalla ojennukseen ja siinä se. Ei siis sen kummempaa, niin kuin ei muu meikkikään. Oon meikkausjutuissa vahvasti yksinkertaisuuden ja aamukahvin kannalla.

*Meikit saatu kulmakynää lukuunottamatta testaukseen blogin kautta