Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

29.11.2015

RAISKIMIMMIN TALVIVARUSTUS

Kaupallinen yhteistyö

Hihhei, vihdoinkin viimeinen RaiskiMimmit-postaus pääsee päivänvaloon! Lievän postin kanssa sekoilun ja kuvaajan puutteen vuoksi hieman venähti, mutta toisaalta, nämä viimeiset Raiskilta valitsemani tuotteet tulivatkin käyttökelpoisiksi oikeastaan vasta tällä viikolla, kun Helsingissäkin on joutunut jopa hieman palelemaan.

Tai no palelemaan, jos vaatetus ei ole kunnossa, mikä on oikeasti harmittavan yleistä. Terveisin kukkahattutäti, joka kauhistuneena katseli paljaita nilkkoja ja ilman takkia kulkemista vielä tällä viikollakin. Teki mieli hytistä kylmästä jo ihan pelkästä myötätunnosta, vaikka itsekin pukeudun normaalina kouluarkena villakangastakkeihin ja hanskatkin unohdan joka toinen päivä kotiin hattuhyllylle pillittämään. Vapaa-ajan, sellaisen erityisen rennon, vedän kuitenkin pitkälti pipo päässä ja toppatakki niskassa. Ruokakauppaan käppäily tai kaverin luona piipahtaminen on paljon mukavampaa, kun vaatteet ovat lämpöiset ja edes jotenkin toiminnalliset. Ei paljoa haittaa jos tuuli riepottelee tai vesisade yllättää.

Mulla on ennestään vaatekaapissa muutama lämpöinen parkatakki, mutta ihastuin palavasti tuohon kuvissa näkyvään, pehmoisen muhkeaan Charlotten D-parkatakkiin. Simppeli muotokieli ja oliviinvihreä väri olivat ehkä se mihin silmäni iskin, mutta eilen takkia testattuani ihastuin myös muutamaan muuhunkin seikkaan. Isoin plussa siitä, että takin 120 grammanen vanutus sekä tiivis pintamateriaali pitivät eiliset myrkytuuletkin loitolla takin sisällä hengailijasta eli minusta. Hieman pienemmät, mutta myöskin hyvin merkitykselliset plussat antaisin tuosta hupun pörrömateriaalista, joka jatkuu myös yläselän alueelle ihanasti lämmittäen sekä pitkälle mietityistä yksityiskohdista.

Takki oli päällä jotenkin mukavan ryhdikäs, vaikka tää kuvissa näkyvä onkin itseasiassa vain kuvauslainassa ja mulle yhden koon liian suuri. Passelimpi koko meikäläiselle onkin varmasti se D38, joka saapuu mulle vasta jälkikäteen, sillä tässä oli mulle hieman liikaa väljyyttä erityisesti ylävartalon seudulla. Varsinkin kun itse takki on jo niin lämmin, ettei tuonne alle tarvitse kovilla pakkasillakaan kuin kevyen neulepaidan.

Päässä näkyvä Luynge-pipo on muuten Raiskin mallistoa myös ja on myös oikein mieleinen. Helmineulospinta ja tupsu tekevät siitä rennon arkisen, vaikka sisäpuolelta paljastuukin lämmittävä fleecevuori, jonka turvin pipolla voi lähteä vaikka urheilemaan kovillakin pakkasilla.

Tieto siitä, että tämä combo odottelee mua naulakossa kun palaan himaan tammikuun pakkasiin, lämmittää mun mieltäni jo ennakkoon aika kovasti. Jospa shokki kotiinpaluusta on hieman pienempi, kun ei ainakaan tarvitse palella pihalla ihan niin kovasti.

PST! Jos sulla vielä talvitakki hakusessa, niin suosittelen kurkkaamaan Raiskin verkkokaupan, sillä sieltä saisi vielä hetken -15% alennuksen käyttämällä koodia yesdear15.

28.11.2015

MALTTAMATON REISSUHAAVEILIJA

Viikko siihen sitten olisi. Viikko, että istahdan lentokoneeseen, katselen ehkä kliseisesti ikkunasta ulos ja mietin että morjesta vaan tuisku ja tuuli, pidän teistä nyt pienen tauon. Kurkkasin tuossa äsken Kambodzaan luvattuja lämpötila ja sellainen yli kolmekymmentä astetta ja jumalattomat ilmankosteudet kuulostaa vain ja ainoastaan hyvältä.

Odotan kuumeisesti, että pääsen pulahtamaan Mekongiin, pukeudun ensimmäiseen käteen sattuneeseen hippirytkyyni ja kiristän riippumaton nyörit johonkin varjoisaan paikkaan. Tilaan ehkä vadillisen hedelmiä tai jääkahvin ja luen jonkun mukanani raahaamaan kirjan. Tai sitten ihan vaan olen ja möllötän. Mietin, miten onnekas sitä pieni ihminen joskus onkaan.

Tiettekö, rentoudun vaan ja unohdan tämän syksyn, joka on omalla tavallaan ollut todella kammottava.

Oletin, että jännittäisin reissua ihan mielettömästi, mutta olen lähinnä malttamaton ja pirun onnellinen. On vähän sellainen olo, kun olisi menossa kotiin, vaikka se järjetön ajatus onkin. Huomaan jännitykseni lähinnä öisin, jolloin näen mitä ihmeelisimpiä unia. Joskus olen takaisin kotona, mutta en muista reissusta mitään. Tai tajuan, että en ole ottanut ainuttakaan kuvaa. Tai sammutan viidakkopaloa jollain säälittävän kokoisella ämpärillä. Yhtenä yönä etsin paniikissa kahvikojua, mutta ne olivat kaikki kadonneet tuhkana ilmaan. Alitajunta siis ilmeisesti prosessoi jotain, mitä valveminäni ei huomaa laisinkaan.

Mutta nyt, nyt ajattelin lopettaa jälleen reissuhaaveiluni ja teidän altistamisenne sille ja menen purkamaan ja pakkaamaan reppuni noin sadannen kerran. Niin kiva idea kuin onkin lähteä ainoastaan pikkuisella Kånkenilla, niin on se myös aika haasteellista. Varsinkin muijalle, joka yrittää kokoajan ottaa vähän enemmän vaatteita mukaansa mitä alunperin ajatteli.

27.11.2015

SUNNUNTAINA KIRPPISTELEMÄÄN

Hei sinä, joka asut pääkaupunkiseudulla!

Onko viikonlopun menoissa ja meiningeissä vielä aukkoja, siis sellaisia jotka haluisit ehkä viettää jossain muualla kuin sohvalla viltin alla relaillen? No siinä tapauksessa kehoitain, eikun vaadin, että tulet sunnuntaina shoppailemaan mun kirppiskassini tyhjiksi.

Sillä minä ja ystäväni Jenni ajateltiin roudata itsemme sunnuntaina Konepajan Brunoon ihan useamman ikea-säkillisen kera. Ja koska oon oikein epätoivoisesti pääsemässä eroon kaikesta, niin laitoin teille oikein oheen kuvankin, että mistä löydätte meidät päivystämässä klo 11-16!

Myynnissä on suhteellisen paljon naisten vaatteita ja asusteita! Me ollaan Jennin kanssa samaa vaatekokoa(mitä nyt neiti on mua noin 20 cm pidempi), joten kuteet on aikalailla kokoa 38-42. Ja pirun hienoja, tietysti, koska meillähän on ihan mahta tyylitaju kummallakin ;-)

Nähdäänhän me sunnuntaina?

Jos mesta ei ole entuudestaan tuttu, niin käykää kurkkaamassa täältä ohjeet miten pääsette paikan päälle!