Kaappien siivous. Raivaus.

Turhista tavaroista luopuminen ja niiden jättämästä tyhjästä tilasta nauttiminen. Vaatekaapit, joista tiedät, mitä ne ovat syöneet sisäänsä. Kirjahyllyssä kirjat, jotka aiot tulevaisuudessakin avata. Kuivahtaneet kynsilakat roskiksessa, kuusi vuotta vanhat muotilehdet paperinkeräyksessä. Tila, jossa on vain sitä, mitä tarvitset ja joka tuottaa sulle iloa.

Kuuloistaisko hyvältä? Voisko sun koti olla sellainen? Voisi, sanon minä.

Aloin reilu kaksi vuotta sitten luopumaan tavaroistani. Myin mielin määrin kukkamekkoja, jotka eivät näyttäneet enää minulta, vaikka olivatkin kauniita. Laitoin kiertoon lahjaksi saatuja astioita, joita en osannut käyttää. Olen suorittanut kaappien tyhjennystä kohta kaksi vuotta. Innostun siitä aina aika ajoin ja kerta toisensa jälkeen ne jäävät tyhjemmiksi sekä taakka hartioilla tuntuu kevenevän. Pikku hiljaa on ollut mitä ilmeisimmin vähän turhan ylimalkaista. Sillä vaikka tavara kyllä vähenee, niin silti sitä on aina vaan. Tämän tajusin, kun lukaisin Marie Kondon kirjoittaman KonMarin.

Se on kirjoitettu jotenkin niin maagisen yksinkertaisesti, että vaikutus on taattu. Luin tätä Jennin kanssa yksi päivä koulun jälkeen, kun poikkesin kahville. Kahvi vaihtui viiden tunnin raivaukseen, jolla remontin keskellä olleesta asunnosta tuli jälleen asuttava. Luin tästä siskolleni muutamia harkittuja kohtia, jonka jälkeen siivottiin kaikki hänen vaatekaappinsa. Ja sisko jatkoi hommaa vielä mun lähdettyänikin. Tuntuu siis toimivan.

Joten jos kaaos, turhat tavarat ja materia ahdistaa, muttet oikein tiedä mistä aloittasit, niin aloita tästä. Istu sohvalle, keitä kahvia ja lueskele koko teos lävitse. Jos siis pystyt, ilman, että ampaiset ylös ja käännät jokaisen kaappisi ympäri.