Välttelen viimeiseen asti tuonne kylmään syysaamuun astumista. Jopa niin hanakin keinoin, että huomaan seitsemältä aamulla istuvani koneella ja kirjoittavani postausta. Mutta kun yhtäkkiä havahduin taas bloginikin olemassa oloon.

Ei sillä, ettei blogi olisi alitajuisesta mielessä lähes jatkuvasti, joskus sille vain on hieman vähemmän aikaa. Esimerkiksi nyt, kun sain eilen kuulla, että suunnittelemani lastenvaatemalliston palautus onkin jo tämän viikon perjantaina. Tai kun otan vastaan duunin, jota mulla ei oikeastaan olisi edes aikaa tehdä. Tai kun vietän taas yhden yön sängyssä kierien ajatusteni kanssa ja herään aamulla silmät niin ristissä, etten oikein osaa havainnoida ympäristöäni niin valppain mielin, että voisin sitä teille kuvata tai selittää päivän päätteeksi.

Instagramiin olen sentään onnistunut suodattamaan jotakin. Ajattelin ehkä rohkaistua ajatuksesta ja kaivaa ihan oikeankin kameran esille. Jos ei tänään, niin ehkä ainakin huomenna.

Kivaa tiistaita sinnekkin, itse meinaan tässä juuri ajattelin, että voisi tästä päivästä tehdä vaihteeksi mukavankin. Jos kärsitte samanlaisista käynnistysvaikeuksista kuin minä, niin suosittelen muutamaa kuppia kahvia, pikaista suihkua ja nöyrää hymyä, kun pamahdatte luennolle kevyesti myöhässä.