Tulin toivottelemaan oikein leppoisaa ja rauhallista lauantaiaamua ja siinä samassa heittämään ilmoille ajatuksen siitä, miten tärkeää onkaan rentoutua. Välillä ihan vain hengittää, painaa kaikki ajatukset johonkin taka-alalle. Räplätä puhelinta vain sen verran, että napsauttaa musiikin päälle ja ihan vain olla, ilman mitään ärsykkeitä.

Itsellä unohtui tämä täysin tällä viikolla, ja sen kyllä huomasi. Olin hiton kiree, unohtelevainen ja väsynyt. Eilen kun tulin kotiin sen avainhässäkän jälkeen, olin aikeissa siivota koko huushollin. No koska oli sotkuista ja serkku tuli kylään ja mitä näitä nyt on.

Mutta en mä kaivannut kyllä yhtään siivoamista, kaipasin hetken rauhaa.

Siispä unohdin siivoamisen, keitin kahvia. Kaivoin herkkujemmasta raakapatukan ja otin vihkon esiin. Olin aikeissa piirtää, mutta jäinkin vaan ikkunalaudan eteen istumaan, tuijottelemaan pihalle. Aurinko paistoi, oli ihanaa olla himassa ihan rauhassa, ilman mitään tunnetta velvollisuuksista. Näytti vähän siltä, kun alkaisi sataa lunta. Istuin siinä aika kauan. Niin kauan, että join kaksi kupillista kahvia ja aurinko alkoi painumaan.

Kun vihdoin nousin, olo oli keveä, huoleton.

Siispä pyydän, jos oot juossut hulluna koko viikon ja suorittanut suorittamisen perään, niin pysähdy. Sama se mitä teet tai miten rentoudut, mutta pysähdy. Hengitä hetki ja ole vaan. Joskus siitä tulee ihan törkeän hyvä olla.