Koitin viikonloppuna hypätä huvikseni kameran eteen. Koska päällä oli se neuleviitta, jonka hankin täksi syksyksi. Siis sen jälkeen kun hehkutin, etten ole ostanut yhtäkään vaatetta tulevalle sesongille. Pitihän tuo syntinen vaatekappale nyt kuvata.

Tyrkkäsin kameran serkkupoloisen käteen ja käskin räpsimään. Tuloksena oli viisi videota meikäläisen ihmeellisen luonnollisen oloisesta keimailusta ja viisi kuvaa, jossa näkyy joko hervoton tissivako tai ihmeellisesti ilmeilevä naama. (Meni ihan hyvin siihen nähden, että samana päivänä muun muassa liimattiin sormemme yhteen pikaliimalla..)

Ajattelin laittaa näytteille ihan version kummastakin epäonnistuneesta versiosta.

Mun pukeutumiseni ei ole ollut tässä hiljalleen syksyyntyvässä säässä kyllä mitenkään kovin erikoista. Vuoropäivinä pukeudun mustiin pilleihin tai risaisiin farkkuihin. Yläosana jokin neule, päällä joku tuhannesta takista ja kaulassa muhkea huivi tai päässä huopahattu. Lähinnä hattu silloin, kun edes kiireessä sutaistu nuttura ei pysty peittämään huonoa hiuspäivää.

Oon ehkä siirtynyt vähän turhankin auliisti neulekerroksiin ja huomaan alituiseen hikoilevani tuskaisesti lähijunassa ja sullomassa sitä muhkeaa kaulahuiviani reppuun kaiken muun sekalaisen sälän kaveriksi. Toisaalta, jos nyt lähtisin keulimaan ja keventämään vaatetusta, niin minun tuurillani huomenna sataisi räntää.

Pukeudun siis tästäkin lähin neulehuituloihin ja bootseihin.
Nauttikaa te muut vielä kevyestä syyspukeutumisesta.