Sieltä se tuli, syksy.

Taistelin vastaan niin kauan kuin pystyin. Kulutin itseäni, kyyneleitäni, energiaani. Mutta sieltä se tuli siltikin, vastusteluistani huolimatta. En tiedä miten siihen suhtautuisin. Kääriytyisinkö viltin sisään, itseeni. Heittäisin hyvästit entiselle.

Vai nostaisinko pääni. Kuivaisin kyyneleeni ja yrittäisin vaan. Kai niitä hyviä asioitakin on löydyttävä. Ei ehkä nyt, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Heittäisi pallon universumille, antaisi sen riepottaa ja johdattaa. Viedä jonnekkin, ilman kontrollia.

Tämä tunne, joskus monen vuoden päästä, se on muisto vaan.