Itsensä hemmottelu. Miksi se on välillä niin vaikeaa?

Olen pyrkinyt kuuntelemaan itseäni ja tällä hetkellä jokainen soluni tuntuu huutavan jonkinlaista hemmottelua. Huomaan huokaisevani syvään, kun joogan jälkeen lihakset tuntuvat lämpimiltä ja keho onnelliselta. Huomaan että sisällä on hyvä olla, kun syön hyvin. Eilen olin onneni kukkuloilla kun teimme ystäväni Jennin kanssa koulupäivän jälkeen isot lohisalaatit, vaikka valmiiksi savustettu lohi on niin hintavaa, että epäröimme ostostamme. Kannatti ostaa, totesimme, kun salaatti oli navassa ja hymy korvissa.

Viikonloppuna kävimme Jeren kanssa hakemassa Fafa’sia ja kippistimme falafelien seuraksi punaviinillä. Olin pohtinut olevani syksyn ilman alkoholia, mutta muutama lasillinen maistuikin taivaalliselta. Varsinkin kun pullon korkkasi aurinkoisella nurmikolla ja johdatti meidät lopulta Scandinavian Music Groupin, lempparini, keikalle. Olo oli niin onnellinen, että oli pakko hieman valssahdella ihmisjoukon keskellä.

Huomaan tekeväni useamman kasvonaamion putkeen ja lakkaavani kynteni ihan vain siksi, että se on kivaa. Viime viikon kuvauksista olohuoneeseen jääneet neilikat saavat suun muikeaksi. Niin kuin Jennin lahjoittama Trendi, vaikka en enää niin kovasti jaksa lehtiä lukeakkaan. Mutta Trendi ja sammiollinen smoothieta, se teki olosta hyvän.

Hemmotellun.

Onkohan tämä jotain itseensä tutustumista? En tiedä, mutta ajattelin jatkaa sitä.