Taakse jäänyt elokuu on kuukausi, jota en tule muistelemaan mitenkään kovin lämpimästi tulevaisuudessa. Kaikki tuntui menevän päin sitä kuuluisaa, kuten olette ehkä huomanneetkin. Ja kun asiat ovat niin mahdottomia ja hallitsemattomia, huomaan usein kadottavani kontrollin vähän kaikesta. Jopa kaikki sellaiset perusasiat, jotka normaalisti sujuvat lähinnä silmät kiinni ja toisella kädellä, tuntuivat ihan mahdottomilta. Asia, jonka korjasin ensimmäisten joukossa, oli ruokailu, sillä se vaikuttaa koko hyvinvointiini huomattavissa määrin.
Työnsarka tuntui olevan mahdoton, mutta oikeastaan kaikki kävi kovin helposti. Nyt on takana jo reilu viikko aikaa, kun tottumukset ovat palautuneet takaisin vanhoihin uomiinsa ja hei, jopa parantuneet hieman. Sillä nyt on sellainen olo, etten halua tyytyä mihinkään keskinkertaiseen, vaan haluan antaa itselleni ja hyvinvoinnilleni ihan täyden huomion. Sillä tällä hetkellä haluan vain yksinkertaisesti voida hyvin. Ainakin fyysisesti, sillä henkinen puoli ei vielä ole täysin hallinnassani.
Siispä hyvästi tukkoinen olo, hyvästi väsymys. Hyvästi turvonnut ja kipuileva vatsa.
En tule kaipaamaan.
Jos jollain on siellä ruudun toisella puolella myös olo, että ruokailussa olisi tällä hetkellä petrattavaa, niin ajattelin jakaa muutaman ajatuksen, josta voisi olla apua. En edes yritä esittää mitään absoluuttisia totuuksia tai muutenkaan mitään maata mullistavaa, kunhan jaan omia pohdintojani, omien ongelmieni pohjalta.
1. Opettele syömään säännöllisesti!
Itselläni katosi tuossa kuukausi sitten ruokahalu ja siinä samalla täysin esimerkiksi ateriarytmi. Kun keho oli muutaman viikon kituuttanut, niin syömisen aloittaminen uudelleen oli kovin hankalaa. Muutaman päivän söin silloin kun oli nälkä, mutta koitin syödä hieman runsaammin ja sitten kun ruokahalu vihdoin palasi, palasin normaaliin ateriarytmiin.
Mun ihanne ruokapäivä pitää sisällään ruokaa n. 3-4 tunnin välein ja runsaasti vettä. Aamupala, lounas, välipala kerran tai kaksi päivässä, illallinen ja iltapala. Jos väli aterioiden välillä venyy liian pitkäksi, oon aivan törkeän kiukkuinen, nälkäinen ja muutenkin ihmishirviö. Jos unohdan vesipullon kotiin, niin aika satavarmasti kotiudun jäätävän hedarin kera. Siksi tarvitsee vaan opetella syömään tasaisin väliajoin ja ehkä tehdä vähän esivalmisteluja, jotta päivän ruokailut sujuvat jouhevammin.
2. Pohdi oikeasti millä haluat kehoasi ravita!
Haluutko vetää lounaalla sellaiset hiilariöverit, että tekisi lähinnä mieli hautautua peiton alle nukkumaan? Vai haluisitko esimerkiksi syödä ravitsevaa ja puhdasta ruokaa, joka antaa sulle energiaa loppupäivään? Se mitä suusta tulee lapattua alas, vaikuttaa ihan hirmuisesti vireystilaan, hyvinvointiin ja ihan siihenkin, millainen mielentila sulla on. Kun keho himoitsee äkkiä energiaa ja olo on muutenkin paska, on hirmuisen helppo mennä taas sinne ns ”huonon” ruuan perään. Se kierre pitää vain katkaista.
Mun tuli syötyä muutaman viikon ajan ihan vaan sitä, mitä satuin löytämään edestäni, jos siis jaksoin syödä. Jotenkin paha olo henkisesti vain tuplaantui, kun kaiken kukkuraksi keho oli turvoksissa eikä tuntunut omalta. Se fiilis omassa kehossa oli kamala, mutta toisaalta vahvisti sitä ajatusta, mikä mulla on ennekin ollut ruokailun suhteen.
Normaalisti mun oma ruokavalio, kuten ootte varmaan huomannut, koostuu kasvisruuasta, kananmunista sekä satunnaisesta maito- ja viljatuotteiden käytöstä. Mutta sulle saattaa sopia ihan täysin eri juttu. Kuuntele kehoasi ja anna sen päättää, mikä on sulle hyväksi. Itse esimerkiksi oon siirtynyt ruisleivän suurkulutuksesta täysin 100% kauraleipään, josta mun vatsani ei oireile lainkaan, toisin kuin kaikesta muusta leipähyllyltä löytyvästä sekä oon vähentänyt maitotuotteita radikaalisti samasta syystä. Ja tämän kaiken on kertonut mun kehoni mulle ihan itse, kunhan oon jaksanut vähän kuunnella sitä. Eikä se jälkiuunileivän hyllyyn jättäminen välttämättä ole kovin kivaa, mutta mieluummin totuttelen rakastamaan kauraleipää kuin voin huonosti.
3. Luo itsellesi elämäntapaa älä dieettiä!
Ehkä tärkein kaikista ajatuksistani, joka on syntynyt muuten pitkälti Unelma Itsestä -valmennuohjelman vuoksi, on se, etten aio käydä läpi enää yhtäkään dieettiä elämäni aikana. En ole niitä harrastanut muutenkaan pitkään aikaan, mutta nyt se ajatus vahvistui entisestään. En aio elää eläämäni diettaillen vaan nauttien ruuasta, joka ravitsee mun kehoa ja antaa mulle mahdollisuudet nauttia elämästä. Jos niin nautinnollinen asia kuin puhtaan ja maittavan ruuan syöminen saa mut voimaan tuhat kertaa paremmin, niin miksi rankaisisin itseäni tuuttaamalla itseeni ruokaa, josta saan vain vatsakipua ja paskan mielen? Ja jos voin nauttia siitä hyvästä olosta aina, niin miksi yrittäisin muodostaa siitä diettiä, jotka on ainakin minun ajatusmaailmassani väliaikaisia ratkaisuja, joita harrastetaan jostakin syystä, esimerkiksi laihduttaakseen.
Tää on sellainen ajatus, jota haluaisin kantaa mukanani myös jatkossa ja jonka toivon myös muiden ihmisten ymmärtävän. En halua, että ihmiset luulevat minun diettaavan, minä vain yritän syödä niin kuin kehoni haluaa minun syövän. Se, että joku kieltäytyy vehnäpohjaisesta pizzasta ei meinaan välttämättä tarkoita sitä, että tyyppi laihduttaa tai kituuttaa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että se samainen tyyppi voi fyysisesti huonosti syötyään sitä. Jos omassa kehossa on sellainen olo, että se ei toimi tai se on tukossa, mitä luultavammin kaikki on hoidettavissa oikeanlaisella ruokavaliolla.
Jos painiskelet samanlaisten asioiden kanssa, tai vaikka sait tästä jotain kimmoketta muutokseen niin muistahan olla lempeä sekä itsellesi että kehollesi.
PS. voisin paljastaa tässä välissä, että piti tosiaan tulla vain jakamaan hyvä salaattiohje, mutta kirjoitus alkoikin vähän rönsyilemään…en tiedä onko punainen lanka edes havaittavissa, mutta samapa tuo.
