BE OLD, BE NEW

No nyt kuulkaas, herranjestas sentään. Ensimmäinen vaatteisiin liittyvä asia, joka sai muut innostumaan ensimmäistä kertaa hetkiseen. H&M:n uusi videopätkä ylistää muodin rajattomuutta ja siinä samalla kierrätystä. En keksii parempaa sanomaa edes itse. Videon todellisia tarkoitusperiä en jaksa edes pohtia. Keskityn siihen sanomaan.

Mitä sä ajattelit olla huomenna?

Mä ajattelin olla vanha minä, mutta kantaa itseni ja vaatekertani ylpeänä. Mitä ikinä sitä sattuukaan aamulla päällensä kiskomaan.

MATKAVAKUUTUS ON NYT #DIGIVAKUUTUS

Kaupallinen yhteistyö

Olin jostain kummallisesta syystä mielettömän onneissani, kun jätitte kommentteja toissa viikkoiseen POP Vakuutus-postaukseen. Ketään ei ainakaan myöntänyt, että olisi ollut maailmalla ilman asiaankuuluvia vakuutuksia ja se jos jokin on viisasta. Edelleen hämmästyttää se kolmasosa, joka on niin uhkarohkeita, että lähtevät rapakon taakse ilman vakuutuksen tuomaa turvaa. Jos ette ole itse noin hölmöiksi heittäytyneet, niin tiedättekö porukkaa, jotka ovat? Itse kun en tunne yhtäkään.

Oli muutoinkin mielenkiintoista lueskella, että millaisia kommelluksia teille on sattunut. Sillä yleensä reissuissa varmaa on vain se, että kaikki on hieman epävarmaa.

Mimmin kaveri oli saanut jalkaansa haavan, kun yli-innokas pojankloppi oli kantanut urhoollisesti veteen rikkinäisten pullojen raadeltavaksi ja Veeran puolestaan ei tarvinnut kantaa huolta lapsen sairastellessa raha-asioista, vaan sai keskittyä siihen tärkeämpään eli lapseensa.

Aika usein kuitenkin tuntuu, että matkavakuutus tulee tarpeeseen juurikin varkauksien tai muiden vahinkotapausten yhteydessä. Itseäni edelleen harmittaa ne källityt puhelimet sen verran, että jatkuva vakuutus on voimassa jatkossakin!

POPop

Kiitos siis miljoonasti tarinoistanne!  Niiden joukosta arpaonni suosi Iiristä ja Katajaista, joilla toisella on käynyt reissuilla huono mäihä, toisella onneksi ei. No nyt on hyvää tuuria mukana molemmilla, kun pääsevät leffaan pakoon tuota syksyn koleutta!

Minä puolestaan roikun edelleenkin netissä kyttäämässä halpoja lentoja lämpöiseen. Jos ei tärppää, niin ehkä menen elokuviin minäkin.

LIHATON LOKAKUU, MUKANA TAAS?

Onko Lihaton Lokakuu noin käsitteenä jo kuollut ja kuopattu? Vai onko se vain hukkunut kaikkien Sokerittomien Syyskuiden ja Maidottomien Marraskuiden mereen? No minä en luovuta, heitän pelastusrenkaan lokakuuta kohti, nostan lihattomuuden taas pinnalle ja patistan, jälleen kerran, teitäkin kieltäytymään lihasta seuraavan kuukauden ajan.

Olen avannut omaa suhdettani ruokaan täällä niin monesti, etten pysy enää edes kärryillä. Mutta edelleen, mennä porskutan sellaisella tiukan lepsulla linjalla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että syön lihaa silloin tällöin, jos huvittaa. Ja aika harvoin huvittaa. Ehkä kerran kuussa jos mamma kantaa eteen riistapullia, ehkä en niinkään usein. Viime kerrasta on niin kauan aikaa, etten rehellisesti edes muista.

Maitotuotteiden kulutusta olen pyrkinyt vähäntämään myös rankasti entiseen verrattuna. Kahviin lorotan tällä hetkellä täysrasvaista luomumaitoa(vaikka hetki sitten vannoin ainoastaan kasvimaitoihin, mieli ailahtelee), turkkilaista jugurttia ostan pöntön pari kertaa kuussa ja juustojakin silloin tällöin. Kananmunista en ole osannut luopua. Virallisesti olen kai lakto-ovo-vegetaristi, mutta en pidä lokeroista. Siispä en ole sellainen.

En usko proteiinivouhotukseen, jonka varjolla joka Pirkko hotkii välipalaksi proteiinirahkaa posket pullollaan. Myönnän kuitenkin, että siihen pitää, varsinkin kasvissyöjänä kiinnittää huomiota. Oman proteiinini saan maitotuotteiden ja kananmunien lisäksi esimerkiksi linsseistä, pavuista, pähkinöistä, kvinoasta ja Chia-siemenistä. Ihan hyvin olen tähänkin mennessä pärjännyt, tosin en olekkaan aktiiviurheilija, mutta tosiaan, harva niistä proteiinirahkojen suurkuluttajistakaan.

Jaksan kuitenkin väittää, että syön hyvin ravintorikkaasti ja kehoani tyydyttävästi, vaikka lihaa ei lautaselta löydykkään. En aio sitä sinne lisätäkkään, tiedätte varmaankin miksi, vaikka olenkin jättänyt vouhotuksen blogista ulkopuolelle. Väitän myös, ettei ole yhtä ainoaa tapaa syödä. Mutta sen tiedän, että en halua omalla syömiselläni rasittaa tätä palloa kohtuuttomasti.

No mitä ootte mieltä, ootteko mukana?