Niin olin eilen päivistä sekaisin, että en tajunnut eläväni torstaissa. Niin käy välillä, varsinkin silloin kun kipuileva iskias valvottaa öisin ja päivät juoksee töissä. Mutta leikitään, että tänään on torstai. Leikitään, että tämä postaus ei oikeasti tullut vuorokautta myöhässä.

Nuo kuvat tiivistää jollain tapaa ja melkein täydellisesti viime kesän. Mökkiranta ja johonkin horisontin taakse katoava kuu oli sellainen, jota tuijotin useampana iltana punaisen mökin pienellä kuistilla istuen. Ja kun sade päätti tulla ja tuoda syksyn tullessaan, vietin päivät peiton alla lukien kirjoja.

Niin hyvä oli tuo viime kesä.