Olen tehnyt hyvin vähän sisustushankintoja sen jälkeen, kun muutettiin viime talvena Vallilaan. Vanhat tutut tavarat ovat toki vaihdelleet paikkoja, menneet välillä piiloon ja välillä tehneet ihmeellisen takaisintulemisen jostain ullakon uumenista.

Hyvin vähän antaa onneksi anteeksi muutaman poikkeuksen. Muutaman villisti kuvioidun tyynyn kirpparilta sekä yhden hieman suuremman hankinnan. Tuo hieman suurempi hankinta on itseasiassa tilattu Bellapuodista taannoisen yhteystyön tiimoilta. Se sai mut ehkä lievästi hihittämään, mutta silti se oli pakko saada.

Talouden toisen osapuolen kanssa teimme diilin, että vaaleansininen rottinkituoli saa muuttaa talouteemme, jos kannan sen itse postista. Ja niinhän mä kannoin. Kuplamuoviin kääritty tuoli kulkeutui pääni yläpuolella Sturenkatua pitkin kotiin. Olo olisi varmaan ollut kuin afrikkalaisella naisella, joka kantaa ruukkua tuskaisessa helteessä päänsä päällä, jos taakka ei oikeasti olisi ollut tosi kevyt ja lenkkarit litimärät vesisateesta.

Tuohon olkkariin minä sen sitten kannoin. Siinä se on muutaman kuukauden hengaillut ikkunan edustalla ja tuntuu jo kuuluvan kalustoon. Siinä istuu tosin lähinnä vieraat. Minä itse kantelen siihen koristetyynyjä ja Jere vaatteitaan.

Mutta kiva se on silti. Muotokieleltään ihanan mamma ja väriltään sopivasti lapsellinen. Rottinkituoli sanana aiheuttaa lievästi inhottavia mielikuvia, mutta musta tuo sopii meidän arvokkaasti vanhentuneeseen kotiimme kuin nenä päähän.