LOHTUAJATUKSIA

Kun lohturuoka ei maistu ja lohtulenkille ei jaksa lähteä, niin turvaudun lohtuajatuksiin. Niihin sellaisiin, jotka omalla yksinkertaisuudellaan täyttävät mielen ja antavat toivoa tulevasta.

Olen ajattelija, myönnän sen.

Olen sellainen, jonka pää täyttyy mitä omituisemmista ajatusketjuista ja joka jää tuijottamaan jonnekkin taivaanrantaan ihan vain siksi, että ajatukset vievät kaiken huomion. Sellainen olen. Mutta kun pää on surullinen ja toivoton, ajatuksen ovat solmukasoja, jotka tuntuu mahdottomilta selvittää.

Siksi kaipaan lohtuajatuksia. Niiden avulla saa ajatuksen keveäksi, lohdulliseksi ja pehmoiseksi. Suru tuntuu helpommalta, kun sitä katsoo lohtuajatuksen näkökulmasta.

DSC_2515

Törmäsin tähän lauseeseen tänään Instagramissa, kun matkasin kotiin työpäivän jälkeen. Tuntui vaikealta tulla kotiin, tuntui vaikealta ihan vaan olla. Koko päivä oli ollut yhtä hankalaa takkukasaa. Luettuani lauseen olo keveni. Tulin kotiin, laitoin musiikin soimaan ja kirjoitin lauseen ylös.

Ajatus kulki heti selkeämmin.