Oletteko kuulleet Aino Vennan Kesäyön?

Se, jos jokin on ylistys kesälle. Pidän kappaleesta erityisen paljon, niin kuin kyseisestä artistista muutenkin. Se on myös kappale, jota mulla on tapana hyräillä jotenkin erityisen paljon ja nyt kesäkuukausina vielä tuplasti enemmän. Kappale soi päässäni myös perjantaina, kun katselin valtavaa täysikuuta keskellä niittykukkia, samalla kun aurinko värjäsi viimeisillä säteillään taivaan vaalean violetin eri sävyillä.

Hetki oli niin kaunis, että tahdoin välittää sen teillekkin. Mutta ennen kuin rullaat katsomaan kuvia, saisinko pyytää että klikkaat Kesäyön soimaan taustalle? Se löytyy esimerkiksi tästä!

Musta tuntuu, että tallennan tämän postaukseni (kyllä, oman postaukseni) jonnekkin suosikit-välilehteen ja palaan tähän sitten, kun illat alkaa pimenemään ja mieli masentumaan. Niin kaunis voi olla Suomen kesä, että en haluaisi luopua siitä ehkä milloinkaan.