31.8.2015

PAPERIKASSILLINEN ILOA

Kiitos ja halaus teille kaikista tsempeistä, mitä olette jakaneet. En ole ihan vielä löytänyt voimia vastata kommentteihin, mutta enköhän tee senkin vielä. Ajattelin sen sijaan palata blogin pariin, pehmoisesti ja luonnollisesti. Sillä vaikka pää on vielä hieman sumea surusta, niin kauniista eleistä, herkuista ja esteettistä silmää hivelevistä asioista osaan sentään vielä innostua ihan iloksi asti. Ei ole Pauliina ihan täysin siis hukassa.

Nuo kolme asiaa yhdistyivät tuossa ruskeassa paperikassissa, jonka sain viime viikon lopulla. Sen ojensi minulle pomoni, joka antoi mulle bloggaamisen lisäksi mahdollisuuden olla osa Bella-blogien kulisseja kesän ajan. Työharjoittelu, josta lahja oli kiitos, meni kuin vilahtaen. Osittain varmaan siksi, että sain tehdä kaikenlaisia asioita. Tuottaa sisältöä, leikkiä graafikkoa vääntäen mainosbannereita, käydä palavereissa, suunnitella kampanjoita ja olla auttava käsi meidän muille bloggaajille. Yksi ehkä makeimpia asioita oli kuitenkin se, että pääsin häärimään meillä pyörivän Hobby Hall-kampanjan kuvauksissa. Tuli siellä tyynyjä pöyhiessä sellainen fiilis, että tätä voisi ehkä tehdä tulevaisuudessakin.

Jotain taisin tehdä myös oikein, sen verran ihana ja itseni näköinen lahja kätkeytyi tuonne paperikassin uumeniin.

Vegaaniset, Suomessa(!!) valmistetut lakritsat tuoksuivat jo pussin läpi niin herkullisilta, että teki mieli napsia ne suuhun samalta istumalta. Kurkin kyljestä sen verran, että selvitin niiden sisältävän mm. runsaasti kuitua. Ei mikään kovin syntisen kuuloinen namupussi siis. Isompi Renée Voltairen pussi sisältää puolestaan kookoslastuja/sipsejä, joiden uskon lähettävän mut suoraa tietä takaisin Kaakkois-Aasiaan. Ainakin siis sillai ajatuksen tasolla.

Söpö vaaleanpunainen peltipurkki sisältää etiketin mukaan meiramilla terästettyä oliiviöljyä. Yrtti on mulle niin vieras, että ajattelin kysäistä teiltä käyttövinkkejä. Minkä kanssa te käyttäisitte tuota? Itselläni pyörii päässä lähinnä joku tomaattinen pastakastike.

Noin, kappas, ei se ollutkaan yhtään vaikeaa palata kirjoittamaan. Päinvastoin, tuntuu todella hyvältä, että edes joku elämässä on pysyvää. Heh, ehkä palataan siis jo taas huomenna.

28.8.2015

UNELMA MINUSTA

Mitä ehtii tapahtua alle vuorokaudessa?

Paljon, jos vallalle pääsee spontaani, se luonnollisempi osa itseäni. Niin tapahtui eilenkin. Istuin kirjoittamani postauksen jälkeen sohvalla ja jollain tapaa asunnon tyhjyys tuntui niin valtavalta, etten osannut olla. Pohdin mitä kaikkea haluaisin nyt tapahtuvan.

Haluaisin kelata viime kevääseen, kun kaikki oli täydellistä Kaakkois-Aasian syleilyssä. Haluaisin tutustua itseeni uudelleen, opetella taas lenkkeilemään ja keskittyä sen verran, että joogaaminen onnistuisi. Haluaisin puhdistaa kehoni, tuntea itseni terveeksi ja elää edes vuorokauden ilman selkäkipuja. Haluaisin tuntea eläväni. Haluaisin parantaa haavani, tuntea itseni eheäksi ja jonain päivänä huomata, että uudet unelmat ovat tulleet vanhojen särkyneiden tilalle.Ajatusketjussani päädyin lopulta Tuuli Kaunisluontoon. Tajusin, että siinä voisi olla ratkaisu. Olin lukenut Tuulista jo kauan aikaisemmin, törmännyt häneen ja hänen Unelma itsestä -valmennusohjelmaansa sosiaalisessa mediassa ja miettinyt, että onpa mahtava idea. En silloin edes harkinnut että juuri minä voisin osallistua tuollaiseen, mutta eilen ymmärsin, että se on juuri se mitä kaipaan. Ja kuin sattumalta, Tuuli etsi valmennukseensa mukaan bloggaajaa, joka voisi kirjottaa matkastaan valmennuksen parissa. Kuulin tästä Emmiltä, kun kysäisin, että mitä mieltä hän oli valmennuksesta siihen joskus osallistuessaan.

Siispä kirjotin sähköpostin, johon vuodatin murheeni. Tänään Tuuli soitti, juttelimme ja niin se nyt on, että maanantaina aloitan matkan, johon en osaa valmistautua ja jolta en osaa odottaa oikein mitään. Ainoastaan toivon, että noiden neljän kuukauden jälkeen maailma näyttää piirun verran positiivisemmalta paikalta. Ja että mulla olisi edes yksi sellainen unelma, jonka haluaisin toteuttaa.

Lupaan palata asiaan säännöllisin väliajoin. Kertoa teille fiiliksiä ja tuntemuksia, pohtia missä mennään ja miten mennään. Mä haluaisin uskoa, että tästä syksystä tulee sittenkin, kaikesta huolimatta, just hyvä.

PS. Tuuli pyysi mua myös kertomaan, että jos sulla on tällä hetkellä elämässäsi sellainen tilanne, että haluat lähteä metsästämään parasta versiota itsestäsi, niin koodilla ’yes dear’ saatte -10% alennuksen tämän kuun loppuun asti. Kannattaa olla yhtä spontaanilla mielellä kuin minä, sillä valmennukset alkavat jo ensi viikolla.

*yhteistyössä Tuuli Kaunisluonto

27.8.2015

LOHTUAJATUKSIA

Kun lohturuoka ei maistu ja lohtulenkille ei jaksa lähteä, niin turvaudun lohtuajatuksiin. Niihin sellaisiin, jotka omalla yksinkertaisuudellaan täyttävät mielen ja antavat toivoa tulevasta.

Olen ajattelija, myönnän sen.

Olen sellainen, jonka pää täyttyy mitä omituisemmista ajatusketjuista ja joka jää tuijottamaan jonnekkin taivaanrantaan ihan vain siksi, että ajatukset vievät kaiken huomion. Sellainen olen. Mutta kun pää on surullinen ja toivoton, ajatuksen ovat solmukasoja, jotka tuntuu mahdottomilta selvittää.

Siksi kaipaan lohtuajatuksia. Niiden avulla saa ajatuksen keveäksi, lohdulliseksi ja pehmoiseksi. Suru tuntuu helpommalta, kun sitä katsoo lohtuajatuksen näkökulmasta.

Törmäsin tähän lauseeseen tänään Instagramissa, kun matkasin kotiin työpäivän jälkeen. Tuntui vaikealta tulla kotiin, tuntui vaikealta ihan vaan olla. Koko päivä oli ollut yhtä hankalaa takkukasaa. Luettuani lauseen olo keveni. Tulin kotiin, laitoin musiikin soimaan ja kirjoitin lauseen ylös.

Ajatus kulki heti selkeämmin.