Oih ja voih mikä nostalgiaryöppy valtasi nuoren mielen kun lähdin tekemään tämän viikon takaisinheittoa vuoden taakse(päivän myöhässä juuu, eilen sohva houkutteli enemmän). Törmäsin kuviin punaiselta mökiltä, jossa vietimme puolet viime kesästä. Kävin töissä Helsingissä, tarkemmin ottaen Aleksanterinkadun Aleksin naistenosastolla ja vapaapäivinä suhasin takaisin maalle, jossa Jere piti majaa.

Mökki oli pieni, eikä sinne tullut vettä, sähköäkin vasta kun ne saatiin ”lainaan” kaapelin avulla naapurista. Siellä nukuttiin parvella, josta näki pikkuisen keittiön ikkunaan, josta avautui näkymä järvelle. Grillillä ruuan tekeminen oli kivaa ensimmäiset kaksi kuukautta, toiset kaksi alkoi ottamaan pattiin. Opin saunomaan vihdoinkin, ilman että kuumuus ahdisti. Piirsin paljon ja luin vielä enemmän. Pelkäsin huussin hämähäkkejä, vaikkei niitä paljoa ollutkaan.

Tämä kesä vietetään kaupungissa. Olen innoissani siitäkin, vaikka mieli halajaa järven rannalle. Postikortin kokoiselle kuistille, jossa oli hyvä kasvattaa yrttejä ja juoda murukahvia aamulla. Ja jossa raikasi vähän väliä Olavi Uusivirran laulamana ”ollaanko tämä kesä näin”. No oltiin. Ja se oli hyvä kesä se. Toivottavasti tämä vetää vertoja sille.