Ruoka on ollut erityisen tapetilla meidän taloudessamme viimeisen kuukauden ajan. Ehkä siksi, että oli mukava palata omien patojen ja kattiloiden ääreen ja toisaalta siksi, että lanseerattiin kesäkuussa meidän talouteen sellainen uutuus kuin ruokalompakko.

Ollaan asiasta puhuttu ennenkin, mutta saatiin se nyt vasta aikaiseksi toteuttaa. Ideahan on varsin yksinkertainen. Ruokaostoksia varten on varattu yhteinen lompakko, johon kumpikin laittaa saman verran rahaa aina kuun alussa. Tästä kassasta maksetaan melkeinpä kaikki pöperö mitä suuhumme laitetaan, poikkeuksena tässä kuussa esimerkiksi Juhannuksen mökkisafkat sekä meikäläisen huima yksi lounaskerta ulkona. Toinen puoliskoni on myös sen luokan sokerihiiri, että makselee nämä ihan omista kolikoistaan.

Aloitettiin ensimmäinen kuukausi villisti niin, että kumpikin iski lompakkoon tasan satasen. Nyt kuukauden vikana päivänä kolikkotaskussa saattaa kilistä vielä muutama euro, mutta muutoin ollaan pärjätty oikein oivallisesti. Tietysti kaapeista löytyi jo kesäkuun alussa satunnaisia linssi- ja papupurkkeja sekä pakastimesta marjoja ja ollaan me jotkut pienet kauppaostokset makseltu pullokuiteillakin, mutta muutoin ei olla mitenkään kauheasti huijattu.

Mitä me sitten ollaan syöty?
Selailin kameran muistista muutamia ruokakuvia viime viikonlopulta.

Saatiin ystävä kylään viikonlopuksi ja väänsin heti alkajaisiksi meille kevyen salaattilounaan.

Itse salaatista löytyy vähän kaikkea: kaalia, porkkanaa, rucolaa, pinaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, tomaattia ja kevätsipulia. Edellisenä päivänä keitetyt kananmunat saivat päälleen chiliä ja tuoretta basilikaa. Tsatsikin väänsin tällä kertaa luonnonjugurtista, joka oli juuri menossa vanhaksi sekä kesäkurpitsaraasteesta. Sekaan vain suolaa, mustapippuria, valkosipulia, sitruunaa sekä runsaasti tuoretta minttua ja basilikaa.

Lauantaina kutsuttiin kylään vähän enemmänkin ihmisiä ja koitettiin kattaa pöytään jotain Fafa’sin herkkuja mukailevaa, koska Jere oli ajatellut kieli pitkällä puljun pitaleipiä jo useamman päivän. Noin tunnin häärimisen jälkeen minä olin valmistanut kipon tabulehia, tsatsikia, baba ganoushia sekä hummusta. Jere puolestaan teki elämänsä ensimmäistä kertaa falafeleja (joiden ohje löytyy Gastronaatista, se on mun lempikeittokirja). Vieraat kantoivat mukanaan kasoittain pitaleipiä ja laseista löytyi aina kaikkea bissestä punkkuun. Oli oikein onnistuneet tarjoilut nuo!

Seuraavan päivän kohmelossa himoittiin jotain hyvää. Alepan hyllystä löytyi iso maalaisleipä aletarralla koristeltuna, joten napattiin se mukaamme. Paahtaminen öljyn ja valkosipulin kanssa pannulla, hieman salaattia, tuoretta tomaattia, revittyä mozzarellaa, tuoreita yrttejä ja balsamikosiirappia kruunuksi päälle. Oli meinaan pikkasen hyvää.

Kerroin ruokalompakosta kummitädille muutama viikko sitten ja hän oli ihmeissään. Syödään kuulemma instagramkuvieni perusteella niin hyvin, että luulisi meillä menevän enemmän rahaa. Mutta eipä sitä ainakaan tämän ensimmäisen kuukauden perusteella tunnu kuluvan. Vaikka lupaan, ollaan kyllä syöty ihan erittäin hyvin, kokkailtu jopa kavereille kuten huomaatte!

Syödään paljon tuoretta, sellaista, joka on aina sillä hetkellä edullista. Käytetään kaikki loppuun, välillä vähän villistikin visioiden. Ja tehdään paljon itse(tai minä lähinnä taidan kyllä olla kokkina), suhteellisen edullisista raaka-aineista. Sunnuntain krapularuuaksi meni esimerkiksi nuo yllä näkyvät mozzarellaleivät eikä kympin lätyt lähipizzeriasta.

Huh, siitä ei tullutkaan ihan niin kevyt avautuminen, mitä alunperin piti. Vei voimia sen verran, että taidan kadota taas tuonne keittiön uumeniin. Ajattelin tyhjentää jääkaapista hieman nahistuneet bataatin, porkkanat ja parsakaalin ja keitellä niistä linssien kera sosekeittoa. Alkokin olla jo taas vähän nälkä.