TAIVAANRANNANMAALARI

Saa muuten ihan vapaasti huutaa hep, siinä vaiheessa kun nämä reissupostaukset alkavat kyllästyttämään. Havahduin meinaan juuri siihen tosiasiaan, että ajattelin jälleen kerran tulla jakamaan kanssanne kourallisen kuvia auringonlaskusta. Tällä kertaa satumainen taivaan värjääntyminen tapahtui viikko sitten Pangkorilla. Masu täynnä kookosriisiä ja kookospannareita kelpasi katsella kun möllykkä alkoi tippumaan kohti horisonttia.

Lähdimme rannasta kun oli vielä sinistä, mutta juostiin takaisin muutama minuutti myöhemmin. Väritys oli vaihtunut kuparisen oranssiksi, sellaiseksi, etten oikein osaa edes kuvailla tuota väriä, tai sitä miten se sellaiseksi hetkessä vaihtui. Eikä kamerakaan sitä oikein osannut tallentaa, vaikka yritys kova olikin.

Jänniä juttuja muuten noi auringonlaskut. Miksi niitä tuijotellessa kaikki tuntuu yhtäkkiä jotenkin paremmalta? Ajatukset jollain tapaa pehmeämmiltä ja olo kevyeltä. Haluaisin säilöä sitä purkkiin ja tuoda mukanani tuliaisiksi. Josta tulikin mieleeni, etten ole ostanut vielä tuliaisia. Yhtään. En osaa päättää, että pitäisikö vai eikö? Rinkkaparka ainakin on sitä mieltä että ei.

Mutta nyt taidan kierähtää kyljelleni, syödä vähän tuoretta ananasta ja jatkaa lukemista. Työn alla tällä hetkellä John Greenin The Fault in Our Stars, jonka lukemisen jouduin jättämään aikaisemmin tänään kesken, sillä tulin niin surulliseksi. Siinä oikeastaan kaikki mitä tänään olen tehnyt. Syönyt ja lukenut. Ja kävin mää hei suihkussakin! Ja ostin hammastahnaa! Ah, niin tuottelias.