Me kulutetaan mitä luultavimmin (tai ainakin toivottavasti) juurikin tällä hetkellä hyvin ahkerasti lentokoneen pehmoisia penkkejä. Yhdentoista tunnin lento, viiden tunnin välilaskun ja vielä tunnin pyrähdyksen Tukholmasta Helsinkiin ajatteleminen näin etukäteen kuulostaa aika ahdistavalta. Varsinkin kun tuon rupeaman jälkeen sitä tallusteleekin taas Suomen maaperällä ja kotiin on vielä suhteellisen pitkä matka. Tai no, puoli tuntia bussissa, avaimen noutaminen kaverilta ja muutaman minuutin sporassa nököttäminen on kyllä aika mitätön, myönnettäköön.

Mutta niin, mitäpä teitä nyt meitin puutuneet perseet kiinnostaisi. Sen sijaan ehkä muutamat otokset viime viikolta saattaisi napostella. Meinaan sellaiset, joita nappailin rannalla yksi kaunis ilta, kun aurinko laski Ko Phayamin taa. Tuli vähän innostuttua, toivottavasti jaksatte selata nämä kaikki ajastetut otokset loppuun asti.

Nyt suljen vihdoin läppärin kannen, metsästän vielä yhden soijakaakaon, pakkaan rinkkani lähtökuntoon ja teen pesän johonkin lentokentän nurkkaan. Viimeinen yö kentällä oli suhteellisen fiksu veto kun ottaa huomioon että a) oltiin tänään tuhlureita ja pienikin säästö on säästöä ja b) lento lähtee niin aikaisin aamulla, että oltaisiin varmaan vaan nukuttu pommiin ja myöhästytty lennolta. Ei olis ollut eka kerta allekirjoittaneelle.

Palataan seuraavan kerran tiistaina, kun ollaan jo kotiuduttu. Mitä luultavimmin oon joko totaalisen shokissa tai sitten niin innoissani, etten meinaa housuissani pysyä. Kahtotaan kumpi osuu oikeaan!