Koen tällä hetkellä paikallaan istumisen erittäin haastavaksi puuhaksi. Varsinkin, jos siihen liittyy jääkahvin ryystämisen sijaan tietokone ja yleisten velvollisuuksien kuten duuninsa hoitaminen eli blogin kirjoittaminen. Toisaalta, jos vaihtoehtona on varpaiden työntäminen santaan, palmupuiden tuijottelu ja meren pauhun kuunteleminen, niin ette varmasti ihmettele.

Tänään jätin kameran suosiolla majapaikalle, joten kuvia hieman erilaiselta rannalta. Ei ole palmuja, mutta on ihanan kirkasta vettä ja samaa valkoista hiekkaa, jota tuntuu löytyvän jokaiselta Malesian rannalta. Turkoosina kimmeltävät otokset mistäs muualta kuin Pangkorilta.

Huomenna ajateltiin iskeä hiekkarannan sijasta johonkin paikalliseen kauppakeskukseen ja hoitaa alta sellainen velvollisuus kuin tuliasten ostaminen. Jep, tulin siihen tulokseen, että ainakin yritän ostaa niitä, jotta ei tarvitse tyhjin käsin palata tärkeiden ihmisten luokse. Se on vaan niin kovin vaikeaa olevinaan sekin. Samoin kuin postikorttien lähettäminen. Jota en siis oo tehnyt, todellakaan.

Hehe, voiko sitä ihminen kahdessa kuukaudessa laiskistua niin kovasti, että kaikki muu kuin vesimelonin natusteleminen ja päiväunien torkkuminen alkaa olemaan liian rankkaa? Ilmeisesti voi.