Jos mulla jotain sisustusratkaisua on ikävä, niin tuota Hermannin tauluhyllyä. Ja varsinkin sen viimekeväistä olomuotoa, jolloin se lähti kuin itsestään rönsyilemään. Teippailin lippusia ja lappusia sekä vähän isompia julisteita sinne tänne. Jostain taulun reunasta riippui itsetehty sulkakoru ja oli sinne näköjään eksynyt Monkin SS14 lookbookkikin. Kivalta se näytti siltikin!

No nyt mietitte, että miksi ei ole samanlaista viritelmää Vallilassakin. Syitä on kolme.

1) En ole ihan täysin varma Jeren mielipiteestä tuohon mun mielivaltaiseen teippailuuni. En ole tosin edes kysynyt.

2) Vallilassa on niin huima huonekorkeus, lähemmäs kolme metriä, että se vaati vähän järeempiä tauluja seurakseen. Ne isommat taulut veisivät kaiken tilan tuolta hyllyltä. Joten…niin…ei mitään järkeä?

3) Meidän uudessa kodissa on jonkun ei-niin-järkevän-ihmisen toimesta laitettu lasikuitutapetit. Niissä pysyy teippaukset kiinni vaan hyvällä tuurilla ja magialla(ja ne on musta muutenkin aina aika kyseenalaisen näköiset eli rumat). En edes muista montako kertaa olen teipannut sen olohuoneessa olevan maailmankartankin.

Ehkä sitten seuraavassa kodissa taas!

*Ajastettu