Näin joskus jollain, aikaa sitten, hauskan kuvan, jossa oli kuva jääkaapin ovesta. Tutkin kuvaa pelottavan uteliaana ja itkin sisäisesti pikkuruisia krokotiilin kyyneleitä. Mulla on kahdessa edellisessä kodissa ollut jääkaappi integroituna kalusteisiin, eikä oveen ole saanut mitään. Tai no, oishan niitä voinut kai jollain teipillä länttiä. Mutta kun mulla olikin kassillinen kaikkia reissusta tuotuja magneetteja, joita säilyttelin katkerana integroitujen ovieni kanssa.

Kuva palasi mieleeni, kun yksi päivä tuijottelin meidän jääkaapin ovea, samalla kun hörpin aamukahviani. Nyt on meinaan sit piru lähtenyt niiden menetettyjen vuosien edestäkin keulimaan tuon tavaramäärän kanssa. Saattaa olla että Jere karsii näistä puolet kun palataan kotiin, joten ikuistin sen kaikessa kukoistuksessaan vielä kun kerkesin.

Lupasin itselleni taannoin reilireissulla, että ostan jokaisesta maasta jossa vierailemme, itselleni magneetin. Repussa ei ollut kovin paljoa tilaa, eikä sen kantaja kovin vahva, joten ne tuntuivat mahtavalta idealta. Ja sitä ne olivatkin, siihen asti kun tajusin, että unohdin ostaa moisen Ranskasta. Onneksi reilua puolta vuotta myöhemmin lensimme saman rikostoverini eli parhaan ystäväni Lauran kanssa Unkariin, välilaskupaikkanamme Pariisi. Pysähdys oli kuitenkin niin pikainen, että ehdin ainoastaan käymään portteja lähimmässä kioskissa. Ostin kornisti eiffel-tornin ja isoimman myynnissä olevan pistaasi macaronsin. Mutta nyt on sitten sekin saakeli.

Magneettien lisäksi oveen on eksynyt toinenkin asia, joka on suoraan Ranskasta. Se olisi tuo nörttiporo, joka kopsahti postiluukusta joulun tienoilla. Sen lähetti samainen reissukaverini ollessaan vaihdossa Lillessä.

Ja vaikka niitä kaikkia ei kuvassa näy, niin on myös siellä tuparikortti, jonka sain muutettuani ensimmäiseen kotiini, Pacificon brunssikortti, synttärionnittelut Ivana Helsingin bambin muodossa siskoltani, kettutarra, joka löydettiin Jeren kanssa viime syksyn sarjakuvafestareilta, samaisen herran reissusta lähettämä postikortti(jossa on oranssin sävyinen Angor Wat, ihan vain siksi, että satun inhoamaan kyseistä väriä) sekä joulukortti, joka on osoitettu tämän kodin entiselle asukkaalle. Japanilaiset kirjaimet ja postimerkki, jossa on sushin kuva saivat mut kuitenkin länttäämään sen meidän jääkaappiin. Siinä on jotain ihan liian hellyttävää, että heittäisin sen menemään.

Sekä tuo Yves Saint Laurentin kuolematon lause, joka mielestäni on pelottava omassa totuudessaan.

Mitä teidän jääkaappienne ovista löytyy?

*Ajastettu