Huh, onpas vaikeaa sanoa mitään, kun on niin paljon sanottavaa. Mutta sanotaan nyt vaikka moi. Ja että oon elämäni kunnossa. Mitä nyt hieman matkustamisesta väsynyt ja pyörällä päästäni. Mutta luulisin, että se kuuluu asiaa.

Paukahdin perjantaiaamuna keskelle kuuman kosteaa Bangkokia. Sain ensikosketuksen kaupungista, kun matkasimme junalla majapaikkamme liepeille. Tuntui, että maisema vain jatkuu ja jatkuu. Tuhansittain erilaisia kattoja, erilaisia lähiöitä, hökkeleitä, pilvenpiirtäjiä. Tunsin itseni kovin kovin pieneksi tuijotellessani näkymää ikkunan lävitse.

Olimme Bangkokissa yhden yön, kaksi päivää. En tutustunut tarkemmin kuin muutamaan hassuun kortteliin, mutta silti viihdyin siellä. En tiedä oliko se niinkään itse kaupunki, vai jälleennäkeminen oman poikaystävänsä kanssa, vieraat tuoksut ja reissun aloituksen aiheuttamat perhoset vatsan pohjilla.

En osaa kertoa enempää. Siksi siis liuta kuvia. Toivottavasti niistä välittyy se uteliaisuus ja innostuneisuus, jota noina vähäisinä tunteina koin.

Nyt läsähtää läppärin kansi vihdoinkin kiinni (ette arvaakkaan miten tuskallista oli tehdä ensimmäinen postaus ikinä macillä, heh heh) ja minä könyän majapaikkamme terassille aamupalalle. Tämän päivän suunnitelmissa pikainen kaupunkikierros Kampotissa ja….ei muuta. Ehkä päikkärit ja vähän lisää safkaa. Nyt on muuten rankkaa!

Palataan tässä lähipäivinä vielä Phnom Penhin pikavisiitin kera!