Joku, olisiko ollu luokkakaverini Jenni, sanoi, että on ihan sallittua myös vaan olla. Otin neuvosta vaarin, enkä oo tehnyt tänään oikein mitään. Vaikka piti toki siivota ja imuroida ja tehdä sata muuta asiaa.

Sen sijaan oon pakkaillut rinkkaani, lukenut sähisevistä tuhatjalkaisista, kuumotellut sähiseviä tuhatjalkaisia, jotka voivat myös purra ja lauleskellut kaikkien ihanan kepeiden kappalaiden tahdissa. Syönyt mitä jääkaapista löytyy, letittänyt hiukseni ja perustellut sitä, miksi mulla on hopeahoitsikka pakattuna mukaan. Oon myös tykittänyt instagramia sellaisella tahdilla, että taitaa olla taas postauksen paikka.

Nyt ajattelin olla villi ja poistua neljän seinän sisältä. Ihan vain siksi, että huomasin kahvin loppuneen ja en kestä itseäni ilman aamukahvia. Testasin asiaa viime viikolla, kun mietin pitäisikö lopettaa kahvin juominen. Ei pitäisi.

Saattaa olla, että Alepan hyllyiltä löytyvät herkut huutelevat myös. Lähtöä edeltävää viikonloppua kuuluisi kai juhlia viinillä ja baarilla, itse ajattelin Kartanon perunalastuja ja jotain kirjaa. Ei kuitenkaan mitään, missä puhutaan tuhatjalkaisista. Hyi.