Tänään on se aamu, jota oon odottanut viimeiset kolme viikkoa. Vihdoinkin kalenterissa sellainen päivä, joka ei vaadi herätyskelloa tai aamukahvin juomista samalla kun sutii naamaa siedettävämpään kuntoon. Valmistauduin koitokseen laittamalla puhelimen äänettömälle ja villasukat jalkaan. Ajattelin nukkua pitkään, niin pitkään kun unta vain suinkin riittää.

Heräsin 07.41.

Hetken aikaa ajattelin kiukustua asiasta, mutta sitten tajusin, että mulla on ihan mielettömän monta valoisaa tuntia edessä. Siispä kahvinkeitin porisemaan, Spotifystä joku korni hipsteri-lista soimaan ja kauraleivät paahtimeen.

Olen tänä keväänä koittanut vähentää maitotuotteita ruokavaliostani. Ne on juurtuneet niin syvälle omiin makumieltymyksiin, että oon lähtenyt rauhallisesti liikkeelle. Vähentämisen taustalla kummittelee vahvasti eettiset syyt, mutta oon myös huomannut, että mun kroppani voi huomattavasti paremmin, kun olen siirtynyt vegaanisiin vaihtoehtoihin. Siispä jatkossakin hummusta voin sijaan ja kahviin loraus soijamaitoa. Myös vatsa kiittää niistä, samoin kuin tuosta kauraleivästä. Ja maku, sehän on tietty ihan asia erikseen, positiivinen sellainen meinaan.

Aamupala vatsassa ja sohvalla köllöttelyn jälkeen ajattelin, että voisin ehkä käydä tuon tiskivuoren kimppuun. Pikku hiljaa pitäisi alkaa siivoamaan asuntoa siihen kuntoon, että voi hyvillä mielin heittää rinkan selkäänsä ensi viikolla. Jännittävää!