Niin, sitä mä vaan mietin, kun tuo alla oleva kuva lävähti naaman eteen. Mihin ihmeeseen katosi banaanipannarit? Meikäläisen ehdottomin herkuttelusafka, josta ei ikinä tullut morkkista. Sama se kuinka paljon päälle pilkkoi banaania tai mäiskäisi maapähkinävoita. Kai ne katosivat siinä vaiheessa kun muutettiin ja yhden traumaattisen kerran poltin pannarin pohjaan. Kun ei ollut tuo kaasuhella vielä ihan niin tuttu. Tarvii korjata asia, heti kun päästään kotiin.

Sitä hetkeä kauhulla odottaen ajattelin jakaa teille pannariohjeeni. Se on näkynyt täällä ennenkin, mutta jos on vaikka päässyt unohtumaan.

Pauliinan erihyvä banaanipannari

– valikoi täydellisen kypsä banaani(mitä mustuneempi, sen parempi) ja pyöräytä se kuohkeaksi soseeksi blenderissä, sauvasekoittimella tai muulla vempeleellä
– sekoita banaanin kanssa kaksi kananmunaa, kaurahiutaleita oman maun mukaan(itse käytän Pirkan luomu kaurahiutaileita, joiden hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan) ja vaniljasokeria
– lorauta paistinpannulle öljyä, odota että pannu on kuuma ja kaada seos paistumaan
– odota hetkinen ja kurkkaa onko pannari ruskettunut. Jos on, sammuta hella ja käännä pannari ympäri ottamaan väriä toisellekkin puolelle
– liuta lautaselle ja lataa päälle lempparitäytteitäsi. Meikäläisen suosiossa on erityisesti banaani, marjat sekä pähkinät. Niin ja se syntisen hyvä maapähkinävoi.

Nautitaan kera ison kahvikupillisen, johon on helppo hukuttaa se tosiseikka, että aina ei mene kaikki ihan niin kuin pitää. Viimeistään viimeisen suupalan kohtaalla usein elämä tuntuu jo hieman paremmalta. Ja jos ei, niin suosittelen keittämään vielä toisen kupillisen sumppia.

PS. pannarikokeille tiedoksi: mitä enemmän pannarissa on kaurahiutaleita, sitä vaikeampaa se on kääntää kokonaisena. Itse kokkailen pannaria niin usein, että osaan silmämääräisesti arvioida oikean suhteen, mutta on myönnettävä, että olen onnistunut saamaan aikaiseksi muutaman puurohirvityksenkin. Harjoitus, yllättäen, tekee mestarin!

*Ajastettu