Jostain syystä tänä talvena olen antanut erityisen paljon painoarvoa musiikille.

Aamut ovat olleet huomattavasti leppoisampia, kun olen hyräillyt Aino Vennaa samalla kun sudin ripsiväriä naamaani ja hörpin smoothieta mahan täytteeksi. Jokaiselle Spotifystani löytyvälle kappaleelle soisin myös ison kiitoksen siitä, että olen jaksanut osittain niiden voimalla asua puolet pimeistä kuukausista koulun tietokoneluokassa pakertamassa tehtäviäni askel askeleelta lähemmäs palautusta. Ja toisinaan olen niin stressaantunut, että en saa unta, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ajatukset kiertävät pientä hämmentynyttä kehää ja ne saa lopettamaan mielettömän juoksunsa vain keskittymällä musiikkiin. Jotkut kappaleet puolestaan on kuin tehty siihen, että jalka kulkee kevyemmin pakkasesta ja lumipyrystä huolimatta.

Tällä hetkellä uskoisin, että nämä taitavat olla levylautaseni kulutetuimmat. Joukosta puuttuu muutama suomalainen, joita renkutan yöt läpeensä: SMG ja Haloo Helsinki. Mutta niihin olen tainnut viitata ennenkin. Toisin kuin näihin.

1. The Dø – Shake Shook Shaken/ 2. Manna – Blackbird/ 3. FKA twigs – LP1/
4. Aino Venna Marlene/ 5. Kara – We Are Shining/ 6. Fun. – Some Nights/
7. Senabo Sey – For Madeleine/ 8. Sam Smith – In The Lonely Hour/ 9. MØ – No Mythologies To Follow/

Mukana on niitä, joiden mukana tekisi mieli itkeä, ihan sama kuinka monesti on kuunnellut. Niitä, jotka saavat välittömästi laulamaan ja sellainen, jota olen kutsunut jo vuosia omaksi voimalevykseni. Arvaako joku mikä tuo jälkimmäinen on?

Mitään kovin uutta ei tosin tule tällä hetkellä renkutettua, ei sillä että tarvitsisikaan. Mutta jonkun kovan voisin tarvita, että jaksan heittää koulun parissa viikossa pakettiin, ennen kuin pakkaan rinkkani ja vilkutan Helsingille lentokoneen ikkunasta.
Olisko teillä jotain mitä suositella?