LEHTIKAALISALAATTI

Olen tässä lähipäivinä ajatunut tylsyyksissäni lukemaan likaisten iltapäivälehtien artikkeleja. Masokistista toimintaa, varsinkin jos on tällainen satunnaisesti hyvinkin ärsyytyvä ihminen. Ihan koko lööppikimaraa en nyt viitsi alkaa ruotimaan, vaan lähinnä aattelin avautua tästä joka tammikuisesta laihdutus-jupakasta.

Ei, en näe mitään pahaa siinä, että haluaa elää terveellisemmin ja ehkä siinä samassa pudottaa ylimääräiset kilonsa. Mutta miksi, oi miksi lehdet on täynnä jotain valmiita ruokapäiväkirjoja, joita noudattamalla sitten putoaa sen ja sen verran ylimääräistä vyötäröltä. Eikö me ihmiset oikeasti enää osata kuunnella omaa kroppaamme? Eihän meidän kaikkien elimistö nyt millään voi toimia ihan identtisesti?

Vai oonko mä vaan itse seonnut, kun oikeasti syön nykyisin sen mukaan, että mitä kroppani tuntuu tarvitsevan. (Tosin se ei tainnut tarvita ihan niin montaa suklaakonvehtia jouluna…) Tai mitä jääkaapista tuntuu löytyvän. Tänään teki mieli jotain vihreää, jotain raikasta ja jotain, mikä pitää nälkää loitolla ilman ähkyä. Toisinaan sitten vartalo huutaa hiilareita, toisinaan esim rasvaisia avokadoja.

Näitä kahta periaatetta yhdistelemällä syntyi tämän päiväinen salaatti. Siskon jääkaapista löytyi sekalainen sakki pinaattia, rucolaa ja muita vihreitä sekä lehtikaalia. Heitin ne kulhon pohjalle, lorautin kevyesti oliiviöljyä päälle, rouhaisin suolaa ja annoin niille kunnon hieronnan. Tai lähinnä lehtikaalille siis. Päälle raastoin muutaman porkkanan, halkaisin kananmunia ja rouhin mustapippuria. Lautasella lisäsin päälle vielä siemeniä ja pähkinöitä ja oi että oli hyvää.

Mitäs teidän kroppanne on huutanut näin joulun jälkeen? Veikkaan etten ole ainoa ketä sai totaalisen ähkykohtauksen lomasyömisestä.