Voi koulustressi. Se jyrää päälle niin valtavalla voimalla, että olen oikeasti ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että tekisi hieman mieli luovuttaa. Mutta koska luonteeni ei ikimaailmassa antaisi moista periksi, pusken eteenpäin sellaisella hullulla suomalaisella sisulla. Kyllä te tiiätte. Sellasella itsepäisellä ja hallitsemattomalla.
Siitäkin huolimatta, jos omistaisin nyt aikakoneen, tekisin kaksi asiaa. Ensinnäkin, palaisin tuonne vuoden taakse, jolloin opiskelu oli ihanan leppoisaa. Ravistelisin, sanoisin että nauti nyt likka ja lätkäisisin toisen croisantin tenttiinlukuhetkeä ilahduttamaan. Toisekseen, palaisin tämän vuoden syksyyn. Oli tiedossa, että talvesta on tulossa erityisen rankka ja työmäärältään lähinnä kuormittava, mutta ajattelin selviäväni siitä keposeen. Ja selviänkin. Jos ei lasketa sitä yhtä pirun kurssia, jonka palautukseen on kuukausi ja se on edelleen alkutekijöissään. Noita suunnittelutöitä kun ei vaan oikein rykäistä kasaan sinä kuuluisana viimeisenä iltana.
Ehkä käyn ostamassa kokonaisen pussillisen croisantteja ja linnoutaudun koko viikonlopuksi neljän seinän sisälle? Luulisi piirtämisen ja värien suunnittelun menemän kepoisampaan, kun tankkaa välillä vähän hiilareita. Tai sitten alan kunnon rappioromanttiseksi suunnittelijarentuksi ja haen potun viiniä. Tai molemmat?
Joulukuu on muutenkin ehkä se kuukausista kurjin, omalla tavallaan. Kaikki deadlinet ängetään samaan sumppuun ja siinä samassa pitäisi vielä istua illat ompelukoneella joululahjoja vääntämässä sekä muutenkin ehkä luomassa jonkinlaista joulumieltä itselleen. No kateissa on ja vahvasti. Mulle paras joululahja(joogamaton ja Marimekon astioiden) lisäksi olisi ehdottomasti kasa aikaa ja energiaa. Tai oikeastaan oon jo aika iloinen, jos saan sen takaraivossa kummittelevan suunnittelutehtävän siihen jamaan, että pääsen tekemään lopun luovan työn joululomalla ja kasata sen heti kun opinahjo jälleen avaa oveensa. Tai ei ne kiinni ole vieläkään, vaikka meillä ei virallisesti tunteja enää olekkaan. Oletettavasti istun siellä kuitenkin siihen asti, kunnes on pakko lähteä Forssaan päin pyhiä juhlimaan.
