PEILIKUVIEN PALUU…VAIKO EI?

Tänään olin armollinen ja annoin itselleni luvan torkuttaa kokonaiset neljäkymmentä minuuttia. Vai olikohan se vähän enemmän? Joka tapauksessa, makoisampien tai ainakin hieman pidempien unien ansiosta olin tänään kotona silloin, kun aurinko päätti jonkin omituisen päähän pistonsa saattelemana pilkistää ikkunasta. Tarkalleen ottaen muutamaa minuuttia ennen, kun köpötin tossut suhisten ratikkaa kohden. Hetki oli niin otollinen, että en voinut vastustaa muutaman peilikuvan napsaisemista.

TAKKI, HUIVI, HOUSUT H&M/ PIPO* VANS/ KENGÄT CONVERSE/ LAUKKU 2NDHAND/
*saatu blogin kautta

Siirtelin kuvat koneelle nyt illalla ja aloin miettimään, että onkohan nää kuinka kelvollisia. Että taannunko mä ihan takaisin vuoteen 2010 jos alan oikeasti kuvaamaan asujani vanhan toverini peilin avustuksella? Mutta ei mulla toisaalta ole tällä hetkellä ihan hirmuisesti vaihtoehtojakaan. Varsinkin, kun tunnun viettävän kaiken vapaa-aikani koulun jälkeen, missäs muuallakaan kuin koululla.

Niin että sitä mä vain pohdin, että oisko kauheen paha, jos silloin tällöin olis tällaisia? Kun aurinko sattuu sopivasti pilkahtamaan ja kerkeän räpsäsemään muutaman ilman että myöhästyn ratikasta? Sana on vapaa ja sitä noin yleisesti ottaen jopa kuunnellaan.