Jokunen urhea sissi käy silloin tällöin huutelemassa kommenttilaatikon puolella, että antaas jo kuulua niitä kotikuvia. Saatoin myös viikonloppuna luvata, että kerron teille sanasen lisää tuosta kotimme uudesta, riemunkirjavasta kaverista.
Siispä lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muutama kuva huoneesta, joka toimittaa meillä sekä makuu- että olohuoneen virkaa. Kerrankin voin sanoa ilman häivähdystäkään sarkasmia, että tilaa ois vaikka muille jakaa. Niin paljon, että tuntuu hassulta katsoa, miten kaikki huonekalut ei olekkaan pakkautuneet samaan läjään. Totuttelua siis vaatii ilmeisesti tällainenkin.
Huonekaluista (jotka ei kaikki tietenkään näy kuvissa, loogista eikö?) löytyy muutama tuttu: kahdelle hengelle naurettavan kapoinen sänky ja sohva, joka puolestaan on ihan naurettavan iso. Mutta toisaalta, jälkimmäinen sopii tänne, korkeiden seinien keskelle aika mainiosti. Hermannissa se näytti lähinnä valtamerialukselta. Tekstiilit ovat samoja vanhoja (mitä nyt sorruin muutamaan uuteen tyynynpäälliseen) ja niin kaikki muutkin tavarat. Uutta puolestaan on muutama lipasto, jalkalamppu sekä nojatuoli, jotka on haalittu kierrätettyinä ympäri maita ja mantuja sekä tuo massiivinen arkku, joka tuli Nuuskamuikkusen muuttokuormassa.
SILKKIMATTO* RENTO DESIGN/BELLAPUOTI
*saatu blogin kautta
Mutta se uusimmista uusin tulokas on tosiaan tuo ihanan kirjava räsymatto, joka löysi paikkansa sängyn vierestä. Se matkasi kotiimme Bellapuodin kautta, tarkemmin ottaen bongasin sen Rento Designin valikoimasta. Kaunokaista on jotenkin kornia sanoa etuliitteellä räsy, sillä se on valmistettu kierrätyssilkistä. Jep, silkistä. Kangas on peräisin Intiassa ja Pakistanissa valmistetuista sareista, tai tarkemmin ottaen niiden ylijäämäkankaista. Maton idea oli jo niin mahtava, etten vaatetusalan opiskelijana oikein voinut vastustaa sitä.
Idean lisäksi se on tosiaan aikasmoisen kaunis. Kudekankaiden värimaailma on ihan uskomaton. Sieltä löytyyy kaikkea aina vaaleanpunaisesta oliivinvihreään ja onpa sinne eksynyt mukaan muutamat pitsitkin. Loimi puolestaan on hieman hillitymmän sävyinen ja oikein kauniisti valmistettu. Materiaalinsa ansiosta matto on myös yllättävän raskas ja ihanan pehmoinen. Sen takia se oikeastaan päätyikin tuohon sängyn viereen. Arjen luksusta kun on se, ettei pimeänä talviaamuna joudu laskemaan varpaitaan kylmälle lautalattialle vaan pehmoisen silkkimaton päälle. Aamukiukun minimointia parhaimmillaan!
PS. Lupaan vielä vähän yksityiskohtaisempaa(ja laajempaa) kuvaraportaasia. Otin kuvat hädissäni viimeisinä valoisina minuutteina, joten ovat aika suurpiirteisiä(ja kökköjä). Mä en vaan pidä tästä talvikuukausien valosta. Se on niin kylmä ja kova. Hrr.
