Jahas. No nyt on kyllä plikalla pää sekaisin stressin ja kiireen keskellä. Ihan toista kertaa jo putkeen unhoitin julkaista TBT-postauksen. Ajattelin varautua perinteiseen sanontaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja nöyrästi päivän myöhässä julkaista eilisen postauksen.

Vuosi sitten olen hypetellyt maanläheisiä sävyjä, erityisesti tuollaista hieman utuista oliivinvihreää. Se miellyttää edelleen, samoin kuin nuo yksinkertaiset hopeiset korutkin. Ideakoru kun nyt muutenkin on yksi lemppareistani, tuo ranneke hengailee mukanani lähes päivittäin. Siis aina silloin, kun muistan aamukiireissäni katsahtaa koruröykkiöitä kohti.

Kynsilakka ja Ideakorun ranneke saatu blogin kautta

Olen huomannut, että vihreä noin yleensäkin tuntuu olevan oma voimavärini. Tiedostan kuulostavani taikauskoiselta höppänältä, mutta päivä tuntuu hieman kirkkaammalta, kun koti on koristeltu palmuvehkoilla, sormissa on minttuista kynsilakkaa ja iltapalalla puputtelee pinaattipastaa. Väri kiinnostaa nykyisin myös sisustuksessakin, saa nähdä eksyykö sitä uuteen kotiimmekin.