KENEN SYY?

Olen erittäin taitava laittamaan omaa yksitoikkoista pukeutumistani kaiken muun, kuin itseni syyksi. Juuri viime viikolla havahduin siihen, että vetelin viisi päivää putkeen farkuissa, ihan vain siksi, että pihalla oli muka niin pirun kylmä. Ihan kuin se ohut kerros puuvillaa lämmitäisi jotenkin muita vaatekappaleitani enemmän.

Lauantain kunniaksi nappasin itseäni selkärangasta ja määräsin mustat farkkuni kielletyksi vaatekappaleeksi. Sain tongittua vaatesäkkien uumenista(jotka muuten on jo purettu, juhhuu!) paksut lämpösukkikset sekä käärmehameen. Olin löydöstä niin onneissani, että vuorasin yläosan vain ensimmäiseksi käteen sattuneella neuleella ja paksulla kaulahuivilla.

HAME* OBJECT/ NEULE 2NDHAND/ SAAPPAAT* VAGABOND/ HUIVI* PIECES/ KELLO* DANIEL WELLINGTON/
*saatu blogin kautta

Keksin siis uudelleen sen, miten sitä tarkeeneekaan hameessa talvikuukausina. Sitä en vielä keksinyt, että miten onnistuisin näyttämään tuossa combossa joltain muulta kuin matamilta. Ehkäpä se vain on niin, että mun kohdallani(tai naamallani), hame tarvitsee seurakseen jotain hieman katu-uskottavaa. Niin kuin vaikka sitten nahkarotsin, joka on muuten edelleen hakusessa.

Siitä syystä pukeuduin taas seuraavana päivänä valkoiseen kauluspaitaan ja kyllä, mustiin farkkuihin. Tämäkin siis ihan jonkun muun piikkiin, kuin omaani.

SULKEISET

Sunnuntaiterkkuja Vallilasta, jossa alkaa kohta sihisemään teepannu ja pauhaamaan anime-elokuvat(kyllä, olemme henkiseltä iältämme noin 15-vuotiaan tasolla). Sitä ennen hieman kuvia viikonlopulta, joka on ollut kaikessa sähläyksessään taas aikamoisen lataileva.

Kieltäydyin tuntemasta minkäänlaista stressiä tai huonoa omaatuntoa tekemättömistä asioista. Sen sijaan nautin pakkasesta ja sen tuomasta valoisuudesta sekä lumihangessa tarpomisesta(koitin myös tehdä lumipalloja, mutta ei onnistunut, buu), makoilin kainalossa sadan viltin alla(jumaliste vanhoissa taloissa on kylymä) ja kokkasin kaikkea, mitä masun vain sattui tekemään mieli. Saatiin myös vihoviimeiset banaanilaatikot purettua ja tehtiin täsmäisku Ikeaan. Viivyin siellä noin 15 minuuttia ja kannoin mukanani lankakoriviritelmää, johon ajattelin lapata vaatesäkkieni sisällön ensi viikolla.

Tänään kahviteltiin poikakaverin äidin ja isovanhempien kanssa(saatiin taiottua syömäkelpoinen pannukakku kaasuhellallamme, juhuu) ja saatiin tuparilahjaksi massiivisin maatuska, minkä oon ikinä nähnyt. Se pääsi kirjahyllyn päälle patsastelemaan. En voi olla vähän väliä kurkkimatta sen suuntaan ja virnistämättä leveästi. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kaikkialla tuo Neuvostoliiton aikainen puuesine on seikkaillut ennen päätymistään meille.

IHAN UFONA

Kaupallinen yhteistyö

Bella-blogit, kaupallinen kampanja

Meikäplikkaa instagramissa seuranneet saattavat muistaa kuvan muutaman viikon takaa, jossa vilahti lentolippu ja minä menossa jonnekkin. Mutta ikinä en kertonut, että minne tai muutenkaan valottanut reissua sen tarkemmin. No kuulkaa, minä lähdin silloin Ouluun.

Tai vielä tarkemmin Tyrnävälle, ihan Oulun kainalossa sijaitsevaan maakuntaan, joka saattaapi olla joillekkin tuttu suht laajasta perunasadostaan. Tämä maalaislikka sopi kuvaan siis paremmin kuin hyvin. En kuitenkaan mennyt popsimaan pottuja, vaan tutustumaan erääseen tehtaseen. Siellä keskellä peltoja meinaan kohosi pytinki, joka kantaa mahtipontisesti nimeä Shaman Spirits. Seinien sisällä pumpataan pulloihin sen väristä herkkulitkua, että veikkaisin Barbien juovan sitä tujauksen jokaisella aamupalallaan.

Kyseessä siis tietysti Ufo Shot, nelisen vuotta sitten lanseerattu karkkishotti. Sain esittelykierroksen tehtaassa itse iloliemen kehittäjältä, jolla oli aika huvittava tarina kerrottavana tuotteensa takaa. Se kun syntyi eräänä hieman sumuisempana aamuna, jolloin äijäkolmikko oli ollut hakemassa itselleen darrasafkaa. Jonkinlaisten päähänpistojen kautta syntyi idea shotista, joka maistuisi lapsuuden lempparilta, vaaleanpunaisilta ufo-karkeilta.

Kun perinteinen, viskataanpa vähän namuja viinapulloon ja odotellaan ei toiminutkaan, lähti kaveri sitten kehittelemään tuotetta eteenpäin. Resepti tehtiin Helsingissä, sen jälkeen kun pöytään oli isketty karkkisäkki ja valmistava tehdas löytyi sitten tuolta määränpäästäni: Tyrnävältä. Ihan helppoa ei ymmärtääksei oikean maun löytäminen ollut, mutta kova yritys palkittiin ja nykyisin Tyrnävän tehtaalla pakataan iloisen pinkkiä Ufo Shottia.

Ja pakko myöntää, että kyllähän se niiltä karkeilta maistuu. Kirpeä, hedelmäinen ja salmiakkinen shotti on mielestäni makuelämykseltään luokkaa sinihomejuusto, eli joko siitä tykkää tai sitten ei. Mutta niin on aika moni muukin suomalaisten lemppari. En siis yhtään ihmettele, että tuote tuli taannoin markkinoille aika valtavalla hypellä. Muistan itsekin muutaman vuoden takaisen uudenvuodenaaton, jolloin serkkulikka pamahti luokseni kyseinen pinkki pullo kainalossaan. Se oli aika hyvä ilta se.

Perinteisemmillään Ufo Shot kiskaistaan jääkylmänä shottina, mutta minäpä tein synttäreideni kunniaksi muutaman drinksun(Lisää ohjeita löytyy muuten TÄÄLTÄ!). Yksinkertaisimmillaan muussasin vain limelohkoja sokerin kanssa lasin pohjalle, lappasin päälle jäämurskaa ja lirutin herkullisen väristä karkkishottia päälle. Oli muuten aika kirpsakka!

Itse suosittelisin ostamaan pinkin putelin ilostuttamaan tyttöjen iltoja tai etkoiluja. Veikkaan, että voi olla pöydän ääressä aika muikeaa kaveria, jos lyötte pullon pöytään ja huikkaatte kierroksen ennen rimpsalle lähtemistä. Minä kun ainakin miellän tän aika vahvasti sellaiseksi lauantai-illan juomaksi, syödään arkisin vaikka sitten ihan vaan niitä karkkeja.