Täällä alkaa jo näyttää siltä, että täällä ihan normaalisti asustaa kaksi ihmistä ja sotkuinen sotatanner on enää semituore muisto vain. Aamulla tilanne oli toisin, mutta ovelasti rajailemalla koitin hieman nautiskella tuosta harvinaisesta auringon paisteesta, joka kurkki sisään meidän ylimmän kerroksen valtavasta ikkunasta.

Nukuttiin pitkään, koitettiin rääpiä jonkinlainen aamupala vajaavaisesta jääkaapin sisällöstä ja hetken aikaa vaan ihmeteltiin, että hitto täälläkö me asutaan.

Sitten kiskaisin villasukat jalkaan ja aloin puuhastelemaan. Joku juuri sanoi, että pakkaaminen on paljon helpompaa kuin niiden samaisten tavaroiden uudelleen purkaminen. Olen vahvasti eri mieltä. On kovin kivaa, kun saa pähkäillä, että mihinkäs sitä tämän taulun laittaisi roikkumaan tai mitkä kahvimukit laitetaan kaappiin, mitkä kirppiskasaan.

Toinen kokonainen päivä muuttotohinoissa saa tästä mimmistä kyllä vedon aivan totaalisesti pois. Toisaalta, olen helpottunut. Muutto on käynyt niin helposti, että mulla olisi enää ainoastaan vaatteet laittamatta kaappeihin. Toisaalta se on sellainen urakka, että oksat pois. Kahden vaatekaapin ja yhden lipaston sisältö pitäisi jollain taikasauvalla saada mahdutettua yhteen, onneksi kuitenkin todella syvään ja tilavaan, kaappiin.

Jotain erityisen mahtavia säilytysniksejä otetaan vastaan. Itse tulen aina tiukan paikan tullen kallistuneeksi jätesäkkeihin ja kirpputoriin.