No hei vaan sinä yli-innokas maanantai.
Jos minulta kysytään, niin olisit voinut tulla vasta huomenna. Tai ylihuomenna. Sillä mulla olisi ollut vielä käyttöä muutamalle päivälle lisää viikonloppua.
Maanantai on aina ollut kurja, mutta asiasta vielä kurjempaa tekee se, että kainalopaikkani on tällä hetkellä paikalla vain viikonloppuisin. Ja se vasta kurjaa onkin. Vai tekeeköhän siitä kurjan se, että mukavan leppoisien päivien jälkeen joutuu tipahtamaan takaisin arjen myllerrykseen? No viis syystä, kurjaa se on kuitenkin.
Onneksi sentään voi katsoa kuvia viikonlopulta, niin kuin nyt vaikka näitä asukuvan rääpäleitä lauantailta, jolloin istutettiin kuin istutettiinkin pehvamme Pacificon brunssin ääreen. Oli meinaan hyvää. Ja rentouttavaa. Jos olisin rahoissani, niin ottaisin tuosta ehdottomasti joka lauantaisen tavan. Sen verran aivoja lataavaa oli istua upottavilla nahkasohvilla ja mussuttaa papukaijamerkin ansaitsevia kasvissafkoja.
Ja sitten pyöriä pitkin tihkusateen kastelemia katuja, maha pömpöllä ja uusi, Cape Universalin ystiksistä löytynyt, villahattu päässä.
NEULETAKKI SEPPÄLÄ/ KAULUSPAITA 2NDHAND/ TEKONAHKAPÖKSYT H&M/
HATTU* BRIXTON/ BOOTSIT VAGABOND/2NDHAND/ REPPU* VANS/
* saatu blogin kautta
Hatusta tuli heittämällä lemppari, vaikka ilkeät mielet sanoivatkin, että siitä tulee hieman mieleen joku nimeltä mainitsematon alligaattorin metsästäjä. Se tosin saattoi johtua siitä, että hatun kupua kiertävä nahkanyöri oli aikaisemmin pujoitettu läpi sirkoista, jolloin sen olisi voinut söpösti solmia vaikka leuan alle. Tyydyin itse sitomaan siitä autenttisen rusetin. Ehkä parempi niin.
Muuta uutta kuvissa on samaisilta hulluilta päiviltä löytynyt reppu sekä kuvaaja. Mä kun oon vihdoin iskenyt kameran tuon kainalon haltijankin käteen ja astunut samalla ulos mukavuusalueeltani. Ihan tunnun viihtyvän siellä ainakin virnistyksestä päätellen.
