Jaaha saakeli. Tätä tää teettää kun makaa koko viikon koomassa sohvan nurkassa. Menee päivissäkin ihan totaalisen sekaisin. Siispä torstain viimeisimpinä tunteina joka torstainen throwback vuoden takaisiin tunnelmiin.

Vuosi sitten oli asiat paljon paremmalla tolalla. En maannut räkä poskella henkihieverissä, vaan olin jollain tapaa täynnä elämää. Uusi arki alkoi tuntumaan jo omalta, vaikka välillä vieläkin sitä vähän hämmästeli. Koulupäivien jälkeen kipittelin vielä aivan innoissani ties missä kissanristiäisissä. Ja olin ihan totaalisen ihastunut. Niin korviani myöten sellaisessa ensihuumassa, että muistan olleeni oikein vähän harmeissani, kun oikein jouduin karkaamaan viikonlopun viettoon rapakon taakse.

Vaikka hyväähän se teki, niin kuin aina, ottaa vähän etäisyyttä. Ja vielä parempaa mielenterveydelle tekee viikonloppu tyttöjen kesken. Otettiin seitinohutta humalaa, pikashoppailtiin, lilluttiin kylpyammeessa(tai minä lilluin ainakin), syötiin massumme täyteen ja nautimme aurinkoisesta Tukholmasta. Räkätettiin vedet silmissä Saaran lankutuksille ja yön pimeinä tunteina joko ahmittiin muutama hampurilainen tai sotkettiin värityskirjaa.

Aika kelpo reissu siis. Voisin lähteä toistekkin.

PS. Miten mielettömästi voikaan olla ikävä reissukuvaamista? Sitä että jalkautuu täysin uusille kaduille ja voi uteliaana nuuhkia ympärilleen. Säntäillä kamera hyppysissään jokaiselle pienimmällekkin kujalle. Ikuistaa sen kaiken uteliaisuutensa muistikortilleen.