Syksyisin minusta tulee aina hameihminen. En tiedä miksi, mutta niin vain tapahtuu. Ehkä se on jotain kapinaa ulkona viuhuvaa tuulta varten? Tai ehkäpä lyhyet helmat näyttävät vain yksinkertaisesti pirun hyvältä muhkeiden neuleiden ja kaulahuivien kaverina? Veikkaan molempia. Tunnustaudun meinaan sekä esteetikoksi että uhmaikäiseksi kakaraksi.

Vuosi sitten lempihame oli ehdottomasti tämä kuvissa näkyvä. Muistan olleeni lievästi täpinöissäni, kun löysin kerrankin nahkahameen, joka oli säädyllisen mittainen ja jolla pystyi kaikeksi yllätykseksi myös istua ilman ongelmia. Siispä käytin sitä vähän kaiken kanssa. Eritoten neulepaidan ja bootsien. Yllättäen.

Sitten tuli pakkaset ja sukkahousut eivät enää riittäneet. Ja niin jäi myös hame. Kesällä vetäisin sen muutamasti päälleni väljän collegepaidan kanssa, mutta nyt se on taas saanut mököttää hamelaatikon pohjalla ja katsella, kun vetelen esiin kevyesti kellotettuja ja hieman lyhyempiä helmoja.

Ehkä senkin aika taas tulee. Ainakin kerran, ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa.