OH MY GOSH, WHAT CAN I SAY?

Otsikko tiivistää tämän hetkiset tunnelmat aika taidokkaasti. Hieman jänskättää meinaan. Mitä sitä sitten sanoisi ensimmäisessä postauksessaan uudella sivustolla, mutta blogissa, joka on vanha kuin taivas.

Pitäisi kai hieman esitellä itseään, vaikka oon semmoisessa hirmuisen huono. Tiivistämään itseäni tai olemustani tai blogiani muutamaan lauseeseen, vaikka en oikein tykkää lätistä itsestäni edes ihan oikeassa maailmassakaan. Siispä ajattelin olla röyhkeä, ja ymppää tänne saman tekstin, mikä näkyy myös nykyisin tuolla Bellan sivuilla minun kuvani vieressä. Raavin sen kasaan hiellä ja kyynelillä eilen aamulla. Tai sitten ihan vain istua kököttelin siskon sohvalla kahvimuki kourassa ja koitin etsiä inspiraatiota keltaisina hehkuvista vaahterista.

”Yes dear perustettiin vuonna 2008, jotta silloisella maalla asuvalla lukiolaisella olisi paikka, jossa lätistä ikuisesta intohimostaan esteettisesti silmää kutkuttaviin asioihin. Nykyisin blogi käsittelee elämää. Tarkalleen ottaen parikymppisen helsinkiläisen vaatetusalan opiskelijan elämää, jossa hyvä hiuspäivä on taivaan lahja ja maittavalle ruualle on aina aikaa, vaikka kaikki muu olisikin vähän niin ja näin. Blogista löytyy kaikkea aina taidenäyttelyistä ripsiväreihin, mutta pääosaa esittää vieläkin kaikkien vuosien jälkeen vaatteet sekä niiden kantaja. Eli Pauliina.”

Niin, sellainen mä kai olen. Vähän hölmö esteetikko, jonka päivät kuluvat valokuvaten, koulussa istuen, kahvia hörppien ja haaveillen. Uudesta kodista, tulevista matkoista tai seuraavasta asiasta, jota ajattelin laittaa suuhuni.

Jos me ei tunneta ennestään, niin toivottavasti tutustutaan. Jääkähän seurailemaan!

PS. Sivupalkki on vielä keskeneräinen, muun muassa somenapit ja itseni kuvailu päivittyy vielä tämän viikon aikana! Eiköhän tästä vielä meikäläisen näköinen blogi saada kyhättyä.