No nyt on ollut meikälikan kameran asetukset aivan päin honkia.
Mutta ei voi mittään, pakko lävästä nämä silti julkisuuteen. Syitä on kaksi. Ensinnäkin, musta tuntuu, että nämä olivat viimeiset päivät, kun ulkona tarkeni liikkua ohuissa sukkahousuissa. Tai ei edes tarjennut, vaan oli ihan mahdottoman kylmä. Mutta niin, siinä se ois dokumentoituna. Että tuosta se talvi sitten lähti. Mahdollisesti viimeiset asukuvat ilman hillitöntä toppaantumista.
Toisekseen, päälle päätyi ensimmäistä kertaa hame, joka on ainakin omasta mielestäni aivan mahdottoman hieno. Se on samalla myös ensimmäinen vaatekappale ikinä, jossa siedän käärmekuosia. Johtuneekohan tuosta mukavan rauhallisesta värimaailmasta? Sitä itse ainakin veikkaisin. Kuvailin hametta taannoin siskolleni ja sain aikaan kauhistuneen ilmeen. Pakko itsekkin myöntää, että ”lyhyt käärmekuosinen vekkihame” kuulostaa noin lauseena aika järkyttävältä. Mutta hieno se on.
HAME* OBJECT/ NEULEPAITA* INDISKA/ KAULAHUIVI GINA TRICOT/
BIKERTAKKI SEPPÄLÄ/ LAUKKU 2NDHAND/ BOOTSIT VAGABOND/2NDHAND/
*saatu blogin kautta
Palatakseni aiheeseen sukkahousut, myös takit tuntuvat käyvän liian ohuiksi. Tein havainnon innoittamana pyhiinvaelluksen ullakolle ja raahasin tullessani kaikki talvitakit sisälle lämpiämään. Kai se on vaan alistuttava vallitsevaan ympäristöön ja pakattava ohuemmat takit talviteloille.
Toisaalta, puolisen vuotta häkkivaraston uumenissa värjötelleet villakankaiset ja hieman paksummatkin yksilöt näyttävät yllättävän kivoilta jälleen. Eilen kiskaisen elokuviin mennessäni jo ensimmäisen kamelin värisen yksilön niskaani ja jotenkin siitä tuli mukavan skrappi olo. Vaikka alla olikin vain farkkupaita ja jalassa rähjäiset bootsit.
