Jokainen, jolle on käynyt samoin, tietää, mitä tarkoitan.
Sillä se lämmin tunne takalistossa, kun nouset sporasta omalla pysäkilläsi, jää kummasti mieleen. Vielä vahvemmin ehkä mielenperukoille painuu se pistävä ammoniakin tuoksu, kun nuuhkaiset farkkujesi takamusta ennen kuin sullot ne kiireen vilkkaan pesukoneeseen pyörimään. Tekisi mieli hujauttaa perään muutama litra desinfiointiainetta, sen verran ällöttävältä tuntuu ajatus, että olet juuri huomaamattasi istahtanut jonkun melkein kuivahtaneisiin pissilireihin. Ja koska syksy tuntuu potkivan päähän jo nyt vähän liian raivokkaasti, tekisi myös mieli niiskauttaa kyynel jos toinenkin.
Tai sitten voi vain nauraa tapahtuneelle ja tehdä saman, minkä olen päätynyt tekemään jo kolmesti kuluneen viikon aikana. Olen kokannut itselleni lohturuokaa.
Muksuna lohturuokaani oli ehdottomasti jääkylmä kaakao sekä rapsakoiksi paahdetut leivät. Muistan napostelleeni niitä siskon kanssa pienen kerrostalokolmiomme keittiössä, kun äiti ei ollut tullut vielä töistä kotiin. Ihan sama kuinka hölmö päivä oli ollut takana, kaakao tuntui huuhtovan murheet aina jonnekkin kaukaisuuteen.
Nyt, noin viisitoista vuotta myöhemmin, huomaan, että olen löytänyt itselleni uuden lohduttajan. Se auttaa silloin, kun on hieman paha mieli, kun kaipaa jotain kotoisaa ja pysyvää tai kun yksinkertaisesti tekee mieli jotain hyvää. Tuhti banaanipannarin kun sammuttaa samalla sekä nälän, että makeannälän. Ja vaikka kauhaisen sen päälle lähes aina teelusikallisen maapähkinävoita, en edes tunne huonoa omaatuntoa tuon jäljiltä.
Pauliinan erihyvä banaanipannari
– valikoi täydellisen kypsä banaani(mitä mustuneempi, sen parempi) ja pyöräytä se kuohkeaksi soseeksi blenderissä, sauvasekoittimella tai muulla vempeleellä
– sekoita banaanin kanssa kaksi kananmunaa, kaurahiutaleita oman maun mukaan(itse käytän Pirkan luomu kaurahiutaileita, joiden hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan) ja vaniljasokeria
– lorauta paistinpannulle öljyä, odota että pannu on kuuma ja kaada seos paistumaan
– odota hetkinen ja kurkkaa onko pannari ruskettunut. Jos on, sammuta hella ja käännä pannari ympäri ottamaan väriä toisellekkin puolelle
– liuta lautaselle ja lataa päälle lempparitäytteitäsi. Meikäläinen on tässä lähipäivinä syönyt pannarinsa banaanilla, pensasmustikoilla ja tietysti sillä maapähkinävoilla. Eksyipä sinne eilen muutama suolattu cashewpähkinäkin.
Nautitaan kera ison kahvikupillisen, johon on helppo hukuttaa se tosiseikka, että aina ei mene kaikki ihan niin kuin pitää. Viimeistään viimeisen suupalan kohtaalla usein elämä tuntuu jo hieman paremmalta. Ja jos ei, niin suosittelen keittämään vielä toisen kupillisen sumppia.
PS. pannarikokeille tiedoksi: mitä enemmän pannarissa on kaurahiutaleita, sitä vaikeampaa se on kääntää kokonaisena. Itse kokkailen pannaria niin usein, että osaan silmämääräisesti arvioida oikean suhteen, mutta on myönnettävä, että olen onnistunut saamaan aikaiseksi muutaman puurohirvityksenkin. Harjoitus, yllättäen, tekee mestarin!
