Haha.
Pakkasin läppärin reppuuni vakuuttuneena siitä, että viikonloppuni vanhassa kotikaupungissa antaa sen verran myöden, että ehdin kirjoittelemaan täälläkin. Haha. Ei mitään toivoa.
Kaivoin koneen pesäkolostaan vasta nyt, kun mies on töissä ja minä pötkötellyt sohvalla useamman tunnin kahvimukin kanssa. Olen hieman sellaisella uneliaan väsyneellä tuulella, joten hymähdin tyytyväisenä, kun löysin viikon takaisia kuvia, joissa tunnelma on täsmälleen sama.
Vähän väsytti, pihalla satoi kaatamalla ja meikäläinen kietoutui ensimmäiseen lämpimään asiaan jonka löysin vaatekaapista. Jotenkin kaiken takaa silti paistoi onnellisuus kaikkea sitä kohtaan, mitä on tässä ja nyt. Hyvä olla ja sitä rataa, kyllä te tiedätte.
Tänäänkin ajattelin kietoutua neuleeseen, sujauttaa jalkaani mitä luultavammin viimeisiä kertoja ballerinat ja hurauttaa moikkaamaan kummitätiäni. Muutama päivä vielä näissä maisemissa ja sitten alkaisi koulu sekä arki. Meikäläisenkin pitää siis mitä luultavammin näyttää naamaansa hieman useammin Helsingin suunnalla.
