Olen saattanut joskus leikkimielisesti kutsua blogiani omaksi vauvakseni. En ole varma olenko viitannut lempinimellä sen vaatimiin loputtomiin tunteihin, jotka käytän paapoen sitä vai siihen lapsenomaisuuteen, joka ei tunnu poistuvan jutuistani, vaikka kuinka saisin vuosia lisää.
Syystä riippumatta, tänä kesänä en todellakaan tohdi kutsua sitä moiseksi. Muutoin se olisi hyvin kaltoinkohdeltu, ehkä jopa heitteille jätetty yksilö. Toisaalta toivon myös, ettei kovin moni teistä ole hengaillut viimeisen viikon aikana blogien äärellä. Niin makoisasti tuo taivaalla möllöttävä aurinko on meinaan hellinyt.
Eikä minunkaan elämässäni ole juuri ollut sijaa blogille. Koska nyt tärkeimmältä ei todellakaan tunnu tietokoneen ääressä vietetyt tunnit. Niitä ehdin ottaa varastoon taas syksyllä. Nyt tahdon nauttia auringon paahtamista olkapäistä, yömyöhään saunomisesta, puistossa hengailusta ja huolettomasta pukeutumisesta.
Viimeisimmästä yksi malliesimerkki alla.
FARKUT ORSAY/ TOPPI+BALLERINAT H&M/ NEULETAKKI* INDISKA/ LAUKKU BIK BOK/2NDHAND/ RANNEKORU* PIECES/ RANNEKELLO* DANIEL WELLINGTON/
*saatu blogin kautta
Tämä on muuten hyvä esimerkki myös siitä, miltä näytän melkeinpä joka ikisenä työpäivänäni. Tukka kietaistuna jonkinlaiselle nutturalle, poskissa sipaisu pinkkiä ja siinäpä se. Töissä toisaalta en pukeudu näinkään värikkäästi. Meillä kun pukukoodina on yksi ja ainut väri: musta. En olisi uskonut moisen harmittavan tällaista pikku.goottia.
