EVERYTHING YOU NEED IS RIGHT HERE

Olen kovin dramaattisella tuulella. Kirjoitin äsken riveittäin ajatuksenvirtaa, niin kuin tapanani on. Luettuani sen, oli pakko hieman tirskahtaa. Olin verrannut elämääni kliseisesti sekametelisoppaan, repostellut menemään ja lopuksi kuulostanut siltä, kuin pakkaisin millä hetkellä hyvänsä reppuni, ja lähtisin Intiaan joogaamaan seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. 

Vaikka oikeastaan kaikki on juuri nyt oikein hyvin. 

Elämä on leppoisaa. Sen tietää siitä, että onnistun stressaamaan, jos en ole kerennyt kirjoittamaan tai keittiöön on kasaantunut useampi kuin kaksi kahvikuppia. Jos moiset asiat ovat pahinta mitä voi tapahtua, valtakunnassani on varmasti kaikki ihan mallillaan.

 Elän sitä sellaista aikaa, kun kaikki langat tuntuvat olevan omissa kätösissäni. Olen vedellyt niitä laiskasti, ehkä jopa hieman ujosti ja päätynyt siihen, missä nyt olen. Mutta ainakin tiedän, että ne ovat omia päätöksiäni. Välillä harmittelen sitä, että olen sitonut itseni yhteen paikkaan ja välillä iloitsen siitä, millaiseksi olen elämäni rakentanut.

Joskus sitä vaan tarvitsee sellaisen äidillisen korvapuustin itseltään. Herätellä hölmöt aivonsa todellisuuteen ja sanoa, että unohda moiset vatvomiset ja nauti nyt hemmetti.

Ja niin olen koittanut tehdä. Nauttia. Olen nukkunut pitkään kainalossa ja julistanut sen pääni sisällä yhdeksi parhaaksi asiaksi maailmassa, keittänyt pannullisen kahvia ja jättänyt puolet juomatta, maannut vapaapäivän riippumatossa valkoviinilasin kanssa ja juossut vesisateessa lähimpään nepalilaiseen nakertelemaan ihanan sitkeään naanleipää. Haahuillut museossa, pussaillut salaa ja katsellut ohikulkevia ihmisiä.

Siksipä tirskahdin myös, kun muistin kirjoittaneeni tämän kuun alussa, että seuraavat kolme kuukautta aion koittaa elää tasaisempaa arkea. Valehtelin. Ei musta taida enää olla sellaiseen. Vaikka käynkin taas töissä, tunnollisesti noin viitenä päivänä viikossa, huomaan, ettei mun elämänrytmini ole muuttunut mihinkään. Ja ehkä ihan hyvä näin. Koska omalla sekavalla tavalla, kaikki on juuri nyt oikein hyvin. 

Pst! Kuvat ovat tallentuneet muutaman kuluneen viikon aikana kameralleni. Ne koittavat havainnollistaa juhannuksen auringonlaskuja, Teurastamoa maailman leppoisimpana hengailupaikkana, meikäläisen yritystä luoda täydellistä kevätsipulikastiketta ja kotia, jossa viihdyn aina paremmin, kun täällä on joku tietty kanssani.