Ai kappas kummaa, miten olinkaan ”kiireissäni” unohtanut tämänkin. En tiedä kuinka ylpeänä jaan videomateriaalia itsestäni(liikkuva kuva ei oo mun frendi ja vaivaannun aina pelkästä ajatuksestakin), mutta antaa mennä.
Olisikohan siitä jo kohtapuolin kuukausi, kun Milttonilta soiteltiin ja kyseltiin, että saisivatko tulla kylään Microsoftin puitteissa. Minä sanoin että joo, ja niinpä vaan mun pieneen yksiööni pamahti ihan köörillinen äijiä. Yksi heistä oli runoilija Harri Hertell, joka keskustelun lomasta poimi tietoja ja kirjoitti runon minusta.
Suhteellisen hellyyttävää jollain tavalla.
Allekirjoittanut kuulostaa tietysti asiaan kuuluvasti ala-asteelaiselta, mutta ei anneta sen häiritä. Runo onnistui nappaamaan jonkin sellaisen pienen asian itsestäni, jota en ole itse ehkä ymmärtänyt, toisaalta en tunnista itseäni siitä. Mitä tei tykkäätte?
PS. runon lisäksi sain muuten myös kahvia&muffinsin, mitä muuta sitä voikaan nainen toivoa?
