Jos voisin jotenkin virtuaaliseti välittää teille nyt ääniraidan, niin se sisältäisi onnellista ja kepeää naurua. Sellaista, johon sekoittuu hippunen epäuskoa ja roimasti sitä henkeä, jonka ansiosta ihmiset reteästi sanovat, että ”mä tiesin tän”.
Sillä eilen mä sain puhelun, muutama tunti sen jälkeen, kun päätin, että maailmankaikkeus kyllä hoitaa. Ja niin se hoitikin. Mä meinaan menen perjantaina kirjoittamaan työsopimuksen. Jihuu ja muutama tasajalkahyppy sen kunniaksi!
Vielä en viitsi työpaikasta sen enempää kertoa, ajattelin, että tahdon ainakin ensin nimeni paperiin. Voi olla, ettei sen jälkeenkään tunnu siltä, että kertoisin.
Sanottakoon sen verran, että osoite on Aleksanterinkatu ja musta tuntuu, että pääsen vihdoin hyödyntämään asiakaspalvelussani kaikkea sitä, mitä olen vuosien mittaan opiskellut. Lisäksi olen yltiöinnoissani rennosta ilmapiiristä ja ympäristöstä, jolla on mulle varmaan paljon opetettavaa. Voi se tietysti olla että petyn&tylsistyn, mutta en jaksa uskoa moiseen.
Nyt mä ajattelin herättää yhden uneliaan ja kattaa aamupalan pihalle. Ehkä istuttaa muutamia yrttejä ja huljuttaa varpaita vielä järkyttävän kylmässä järvivedessä. Tänään on kuitenkin oikein oiva päivä tapahtua kaikkea mukavaa.
PS. kuvituksena jotain kuvakansioiden kätköistä löytynyttä, sillä joku on saattanut ehkä jättää kameransa piuhat Helsinkiin…hups.
