Nyt on päässyt tapahtumaan kummia. Puolen vuoden ajan olen kasvanut kiinni collegepuseroihin ja kaikista tylsimpiin neuleisiin, mitä kaapistani vain löytyy. Kummallista on se, että vaatekaappiini on viimeisen viikon aikana päätynyt useampikin naiselliseksi luokiteltava vaatekappale.
Olisikohan sitten kevättä rinnassa vai mitä, en tiedä.
Mustan, spagettiolkaimisen mekon ostin Lindexiltä blogin kautta saadulla lahjakortilla. Se on osa Kate Hudson-mallistoa ja olin vilkuillut sitä jo aikaisemmin, mutta uskaltauduin sovittamaan vasta, kun se oli alennettu kahteenkymppiin. Mekko paljastuikin aikamoiseksi kaunokaiseksi. Materiaali on joustamatonta ja napakkaa, leikkaukset kivan räätälöityjä sekä helma on aika yllättävä epäsymmetrisyytensä ja pituutensa ansiosta. Kehtaisin myös väittää, että tää on meikäläisen ensimmäinen kunnon pikkumusta. Siis sellainen, jonka kanssa voisi oikeasti änkeytyä kekkereihin kuin kekkereihin.
Kuviollinen ihanuus puolestaan on saanut paljon huomiota osakseen. Vierailtiin Tallinnassa vain muutamassa hassussa vaatekaupassa, mutta juuri avattuun River Islandiin oli pakko päästä. Hipsin sovituskoppiin muistaakseni kymmenen eri vaatekappaleen kanssa ja olisin valehtelematta halunnut ostaa niistä jokaisen. Annoin itselleni luvan ostaa yhden ja valinta olikin yllättävän helppo. Niin kaunis tuo kimono on.
Taustalla hengailee vielä tuo kaiken naisellisuuden ruumiillistuma, KappAhalin Vintage Storiesin pitsitoppi. Se näytti eilen julkaistuissa tuulisissa asukuvissa niin hupsulta, että ansaitsi tulla mielestäni kuvatuksi uudelleen mitä pikimmiten.