Joskus on hyvä kokea oma Titanic-hetkensä. Antaa auringon lämmittää ujosti kasvoja, seistä laivan kannella ja vilkuttaa kaupungille, jossa asustaa.
Koin omani viikko sitten. Määränpäänä vaatimattomasti Tallinna, joka kohteli matkalaista tällä kertaa oikein lempeästi. Mukanani minulla oli kourallinen luokkakavereita, termalillinen kahvia sekä matkaohjelma, jonka puitteissa vierailimme muutamalla vaatetusalan tehtaalla. Mielenkiintoiset kierrokset veivät aikaamme vain muutaman tunnin ja loput ajasta nautittiin auringosta, maisteltiin herkkuja, lepuuttelimme linnamaisen hotellimme vuoteilla ja käveltiin jalkamme väsyksiin kaupungin epätasaisilla, mutta ah-niin-mielenkiintoisilla mukulakivikaduilla.
Ja minä katselin pitkästä aikaa maailmaa kameran etsimen läpi. Taisin ottaa enemmän kuvia, kuin yhteensä koko viime kuun aikana. Samaltahan ne näyttävät, kuin kaikki muutkin, joita otan reissun päällä. Mutta ehkä teitä siltikin kiinnostaa.
Ensi viikolla mä lennähdänkin ihastelemaan Riikan vanhaa kaupunkia. Onko teistä joku sattunut käymään siellä? Otan vastaan suosituksia parhaista kahviloista, ravintoloista ja muista rennoista mestoista, jotka on ehdottomasti vierailemisen arvoisia.
