Oon tossa tainnut sivulauseissa huomauttaakkin, että meikätyttöläinen on tässä kuukauden päivät saanut testailla uutta tablettia. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja ASUSin kampanjassa, jonka myötä sain itselleni lainaan ASUS Transformer Book T100:n.
Ensikosketuksen laitteeseen sain taannoin Meri-Tuuli Lindströmin välityksellä. Neitokainen kun piti pienoisen workshopin meille bloggaajille ja kertoi pääpiirteittäin siitä, miten itse hyödyntää laitetta arjessaan. Meri-Tuulin innoittamana oonkin alkanut käyttämään mm. Skydrivea, joka on naurettavan helppoa, kun tuossa laitteessa on Microsoft 8.1 käyttöjärjestelmänä. (Luulin muuten aluksi, etten oppisi käyttämään tuota koskaan, mutta nyt mun tekisi mieleni päivittää läppäriinkin samanmoinen…)
Pikkuisen, kevyen ja näppärän tabletin avulla erityisesti bloggaamisesta on tullut ihan naurettavan helppoa. Nykyisin latailen kuvat kamerasta läppäriini, latailen parhaat skydriveen eli pilveen ja jatkan postailua missä ja milloin ikinä huvittaa.
Olen ladannut kaupasta tuohon näppärän kuvanmuokkaus ohjelman, jonka avulla esimerkiksi tämänkin postauksen harmillisen kellertävät kuvat on rukattu uuteen uskoon. Muokkausohjelma on niin idioottivarma, että muutamien sipaisujen avulla kuvat on valmiita ladattavaksi flickriin, sitä kautta blogiin ja sitten armoton naputus voikin alkaa. Vaikkapa sitten kahvilassa, johon on paennut ulkona vihmovaa kaatosadetta.
Ja jos vielä bloggaamisen kannalta asiaa katsotaan, niin on pakko kiitellä tuota laitteen irroitettavaa näppäimistöä. En ole tullut hankkineeksi itselleni tablettia ihan vain sen takia, että en koe miellekkääksi naputella kilometrin pituisia postauksia kosketusnäytöllä, vaikka se muutenkin olisikin noin kymmenen kertaa kevyempi kantamus kuin möhkälemäinen koneeni. Joissain miniläppäreissä puolestaan näppäimistö on niin pieni, että tuntuu kuin sitä painelisi jollain itseään viiskytä senttiä pidemmän ihmisen lapiokourilla. Tämä toimii jostain itselleni tuntemattomaksi jääneestä syystä kuin unelma. Tykkään itseasiassa tällä hetkellä kirjoitella postauksiani enemmän tuolla, kuin hieman kateelliseksi muuttuneella läppärilläni.
Niin ja näppäimistönhän saa irti yksinkertaisesti tuota näytön edustalla hengailevaa nappia painamalla. Ah, kuinka kätevää sanon mä, ja linksuttelen näppäimistöä irti ihan vaan siksikin, että se pitää niin hauskan äänen aina irrotessaan.
Niin paljon on tuo pikku kaveri helpottanut meikäläisen postailua, etten oikein tiedä miten pärjään, kun joudun sen palauttamaan. Ja niin helposti olen orientoitunut uusiin tapoihin, että tuntuu hupsulta kirjoittaa niistä. Toivottavasti jotenkin edes avasi sitä, että miten meikäläinen käyttää tuota bloggaamiseen. Huomenna, taaai ehkäpä ylihuomenna ajattelinkin vähän tarinoida siitä, että mitä muuta meikä tuolla oikein tekee. Tuli niin paljon asiaa, että ehkä ihan suotavaa jakaa tämä kahdeksi postaukseksi.
Pst! Jos kiinnostuit, niin lähimmän jälleenmyyjäsi löydät täältä!(CLICK!) niin ja ASUSin löydät myös facebookista(CLICK!).
