Yllätän joskus itsenikin outoudellani. Tai oikeastaan aika useinkin. Mutta viime torstaina naureskelin salaa itsekkin itselleni kun marssin Monkin kassalle. Ei, en uuden bomberin tai collegen, vaan tarot-korttien kanssa.
Ajattelin viileästi sanoa, että ostin ne vain makean ulkonäön takia, mutta en voi väittää, etteikö kiinnostaisi opetella vetää noilla jotain miniennustuksia taikauskoisille kavereille(onko mulla edes sellaisia? Siis kavereita on, mutta taikauskoisia sellaisia.) Miettikää nyt kuinka cool ennustajaeukko sitä oliskaan, kun jonkun puistohengailun lomassa kaivais takataskustaan pakallisen mystisiä kortteja.
Tänään mä puolestani pistäydyin spontaanien maanantaisiiderien jälkeen jälleen kerran Fredalla Papershopissa ja näin origamilinnuista tehdyn mobiilin. Ja tulin mietteneeksi, että kuinka makeeta ois opetella taittelemaan sellaisia. Ja saatoin ehkä jo googletella pätevää kirjaa sellaisen opastukseen.
Mulla on selvästi nyt joku kriisi päällä. Alankohan kohta virkkaamaan kylppäriin mattoa tai perustaa jotain nörtti-kerhoa? Tai sit voisin vaihtoehtoisesti ottaa itseäni niskasta kiinni ja koittaa keskittää ajatukseni sellaisiin oikeasti tärkeisiin asioihin. Tai ehkä huomenna. Ja ei ne origamilinnutkaan oikeastaan nyt niiiiin turhia ole.
