Mä olen koittanut tässä lähiviikkoina karsia kaikki turhat kulut ja vingutellut korttiani aika menestyksekkäästi lähinnä ruokakaupan kassalla ja koulumme ruokalassa. Eilen kävi kuitenkin pieni vahinko. Olin viattomasti matkalla kohti Urban view:n toimistoa, kunnes päätin hypätä yhtä pysäkkiä aikaisemmin sporasta ja kipsutella loppumatkan pitkin auringossa kylpevää Fredaa. Ja sieltä mä sitten yhtäkkiä löysin itseni, Papershopista, ihastelemassa kaikkea kaunista.
Olisin tahtonut tyhjentää koko kaupan, vuorata seinäni herkillä printeillä ja täyttää kirjahyllyni toinen toistaan herttasemmilla muistivihoilla, mutta tulin järkiini jossain kassan ja sekoamisen välimaastossa. Sen sijaan iskin silmäni mustanpuhuvaan maailmankarttaan. Se oli hintalapun mukaan lahjapaperi, mutta minä näin sen automaattisesti osana taulukollaasiani.
Ja ei se maksanutkaan kuin kolme ja puoli euroa, joten huono omatunto tuntuisi hieman naurettavalta. Kolmella ja puolella eurolla kun sain makean julisteen lisäksi omituista mielihyvää esteettistä silmääni hyväilevän paperikassin kantelusta ja oudon puuskan järjestellä kotia uuteen uskoon. Itsensä huijaamista kaiketi, mutta onko tuolla nyt niin merkitystä.
Juliste pääsi jo seinällekkin, mutta siitä lisää vaikka viikonloppuna. Nyt mä ajattelin tehdä itselleni iltapalaa ja koittaa kömpiä vaihteeksi ajoissa sänkyyn. Lisääntyvän auringon pitäisi kai piristää, mutta meikäläinen puolestaan on nukkunut sikeästi kellon ympäri jo useampana yönä.
PS. Viimeisen kuvan osoittava sormi paikallisti rakkaan serkkuni(ja entisen kämppikseni) tämänhetkisen olinpaikan. Hullu lähti yksinään kuukauden seikkailulle Afrikkaan. Aika rohkea mimmi kaksikymppiseksi(tai ehkä juuri sen takia), vai mitä olette mieltä?
